FILM NOIR

Unenomainen, erikoinen, eroottinen, ristiriitainen, julma… Film noir on elokuvan lajityyppi, jolla kuvataan Hollywoodin rikosdraamoja. Sen kultakausi ajoittui 1940- ja 50-luvuille. Elokuvat olivat usein ns. B-luokan tuotantoja, mikä mahdollisti tekijöilleen vapaammat kädet erilaisiin kokeiluihin niin kuvauksen, juonikuvioiden kuin dialoginkin suhteen. Kerronnallisesti ne ovat tarinoita, joissa on takaumia ja joissa loppuratkaisu jää usein ristiriitaiseksi tai synkäksi. Tapahtumia vie eteenpäin usein kertoja. Visuaalisesti film noirit ovat tummansävyisesti valaistuja, vaalean ja tumman kontrastit korostuvat. Usein tehostekeinoina käytettiin varjokuvia, heijastuksia sekä vääristyneitä ja vinoja kuvia. (Wikipedia)

Aiheiltaan, hahmoiltaan ja tapahtumapaikoiltaan elokuvat keskittyvät ihmisen pimeän puolen tarkasteluun paikoissa, joihin päivänvalo ei ulotu. Murhat, ryöstöt, huijaukset, syrjähypyt, väärät epäilyt ja syytökset, ahneus ja mustasukkaisuus… Sateinen, öinen kaupunki, baarit, yökerhot, uhkapeliluolat… Kovaksikeitetyt etsivät, kauniit ja viettelevät femme fatalet, laitapuolen kulkijat, pikkurikolliset nilkit ja huijarit, korruptoituneet poliisit… Näistä on aito ja oikea ”musta elokuva” tehty. (Wikipedia)

Gilda 1946

Kiinnostuin itse noista alakuloisista, epätoivoisista ja kalseista elokuvista joitakin vuosia sitten kesken kesän valoisinta ja lämpimintä aikaa (hassu ajankohta, eikö?), kun Ylen Teema-kanava esitti lajin klassikkoja maanantai-iltaisin. Erityisesti elokuvien visuaalisuus ja tunnelma vangitsivat minut ruudun ääreen. Ajatuksia herättää elokuvien tekoajankohta, joka sijoittuu toisen maailman sodan aikoihin tai sen välittömään läheisyyteen. Kun esimerkiksi monissa tuon ajan Suomi-filmi elokuvissa sodan traumoja paettiin romanttisiin ja historiallisiin pukudraamoihin, Hollywoodin film noirit tuntuvat juuri ammentavan ankeista ajoista valkokankaalle. Ajalle epätavalliseen tyyliin ne ovat myös yllättävän rohkeita, esimerkiksi dialogi ja tapahtumat saattoivat sisältää seksuaalissävytteisiä vihjauksia (Wikipedia). Naisen rooli elokuvissa oli virkistävän erilainen: filmin koristuksena ja miehen egoa pönkittävän hyvyyden perikuvan sijasta nähtiin älykäs, itsenäinen ja kakslahkeisen kanssa samalla tasolla oleva toimija, tuhma tyttö.

Seuraavaksi esittelen lyhyesti pari hienoa, tunnettua ja tunnustettua film noir – klassikkoa. Tarinaltaan, näyttelijäsuorituksiltaan ja tunnelmaltaan ne ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Katso nämä elävät kuvat ja olet nähnyt kuin trailerin kokopitkästä elokuvasta nimeltä ”Film noir”.

Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity)

Nainen ilman omaatuntoa on Billy Wilderin ohjaama elokuva vuodelta 1944. Elokuva perustuu James M. Cainin romaaniin. Leffan päähenkilö ja kertoja on vakuutusasiamies Walter Neff (Fred Macmurray), joka eksyy kaidalta tieltä murhan ja petoksen maailmaan Barbara Stanwyckin esittämän, viettelevän kotirouva Phyllis Dietrichsonin vuoksi. Vakuutustarkastaja Barton Keys (Edward G. Robinson) alkaa tutkia ystävänsä ja työtoverinsa kohtalokasta vakuutuskeikkaa. Rikollisten rakastavaisten lempi vaihtuu epäilykseen sitä mukaa, kun silmukka pariskunnan ympärillä kiristyy. (Shneider 2008, 198-199; Wikipedia)

"Double Indemnity" Barbara Stanwyck, Fred MacMurray, Edward G. Robinson 1944 Paramount / MPT

Miksi katsoa? Elokuva on kerronnallisesti kekseliäs, se alkaa tarinan loppupäästä ja etenee takaumina. Tunnelma filmissä on jännän painostava. Henkilöhahmot eivät älyttömästi herätä empatiaa; Neffiä ei näytä juuri hetkauttavan herra Dietrichsonin murhaaminen, kiinnijääminen sitä vastoin kyllä. Phyllis taas on aivan omaa luokkaansa ”epätoivoisena” pikku rouvana, hän eisuinkaan ole ensimmäistä kertaa ”vakuutuskaupoilla”. Phyllis tietää tasan, mitä tekee ja näyttää myös nauttivan siitä. Hollywoodissa paatunut pariskunta ei kuitenkaan saa voittaa, siksipä sanonta ”ahneella on paskainen loppu” pitää tässä tapauksessa paikkaansa.

Syvä uni (The Big Sleep)

Syvä uni on Howard Hawksin ohjaama elokuva, jossa pääosia; yksityisetsivä Philip Marlowea sekä Vivian Rutledgeä, esittävät tosielämän sydänkäpyset Humprey Bogart ja Lauren Bacall. Elokuva valmistui vuonna 1946 ja perustuu Raymond Chandlerin samannimiseen romaaniin. Leffan monimutkaisessa juonikuviossa yksityisetsivä Marlowe setvii monisyistä tapausta, johon liittyy murhia, kiristystä, petosta sekä kauniita ja kohtalokkaita naisia. (Shneider 2008, 216; Wikipedia)

Lauren Bacall and Humphrey Bogart in “The Big Sleep”(1946)

Syvän unen tunnelma on nimensä mukaisesti unenomainen, tummanpuhuva, sitä ympäröi kuolemanläheisyys. Kevennystä siihen tuo pääparin nokkela sanailu. Bogartin ja Bacallin välinen lemmenleiskunta on leffassa selvästi aistittavissa. (Shneider 2008, 216; Wikipedia) Olen itse tykästynyt Bogien elokuviin ja karismaan. Hän esittää tunnetuimmissa rooleissaan vähäeleistä, ulkokuoreltaan kovaa mutta sisältä romanttista henkilöhahmoa tavalla, jota naisen on vaikea vastustaa…

Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard)

Auringonlaskun katu on vuoden 1950 elokuva, jonka ohjasi, kappas vain, Nainen ilman omaatuntoa tapaan - Billy Wilder. Elokuvassa työtön käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden) ajautuu suhteeseen suuruudenhullun, ikääntyvän mykkäfilmitähden Norma Desmondin (Gloria Swanson) kanssa kohtalokkain seurauksin. (Shneider 2008, 254-255; Wikipedia)

Gloria Swanson in "Sunset Blvd," 1950 Paramount / MPTV

Elokuva on yksi mieleenpainuvimmista, jonka olen koskaan nähnyt. Swanson tekee aivan uskomattoman hienon roolityön mielipuolena ex-näyttelijättärenä, joka pyöriskelee vuoroin epärealistisissa come back unelmissa ja vuoroin menneiden päivien loistokkaissa muistoissa. Leffa käsittelee Hollywoodin varjopuolia älykkäästi ja rohkeasti: Wilder mm. roolitti elokuvan osuvasti mykkäelokuvien tähdillä (Shneider 2008, 254-255; Wikipedia). Paluun tekemisen vaikeus ja ikääntyvän naisen asema elokuvateollisuudessa, ehkä rakkaudessakin, ovat aiheita, jotka ovat ajankohtaisia edelleen. Filmi, jonka kertojana toimii kuollut mies, ei yksinkertaisesti voi olla huono!

Lähteet:

Schneider, Steven Jay 2008. 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään. WSOY, Helsinki.

Wikipedia

Kuvat: IMDb.com

Erja Isometsä NUVA16