Ystävyys
Ystävyys on ihana asia. Kavereita voi olla paljon, mutta ystäviä on yleensä paljon vähemmän. Milloin ihmisen voi luokitella ystäväksi? Ystävä on ihminen kenen kanssa voi puhua kaikesta, hänelle voi kertoa kaiken miettimättä, että mitähän se ajattelee kun sanon näin. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut. Hän on yleensä ihminen joka säilyy pitkään elämässä, ellei koko elämän ajan. Ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos tarve niin vaatii. Hänen kanssa voi riidellä eikä ystävyys kariudu siihen. Vaikka näkisinkin harvoin juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Oli aikaa välissä päiviä, viikkoja tai vaikka kuukausiakin.
Tiedätkö kuinka raskasta on olla ihmisen ystävä joka elää omaa elämäänsä toisella puolella suomea yli 700 kilometrin päässä? Minä tiedän. Toisinaan se on todella raskasta, mutta se myös antaa paljon. Molemmilla on oma elämä, omat kaverit ja ystävät - se tuo paljon haasteita. Yhteydenpito, ajanlöytäminen, näkeminen; listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Nämä kaikki ovat suuria haasteita joka päiväisessä elämässä. Vaikka aikavyöhyke onkin sama silti tuntuu kuin molemmat eläisivät ihan eri aikaa. Kaverit ja ystävät jotka elävät samalla paikkakunnalla tai hyvin lähietäisyydellä menevät aika usein edelle. Viesteihin vastaaminen ja kuulumisten vaihtaminen jää vähälle.
Kun toinen on päivän menossa eikä kerkeä vastaamaan se vähentää huomattavasti aikaa jolloin voisi pitää yhteyttä. Yleensä siinä vaiheessa kun taas toisella on aikaa alkaa olla jo niin myöhä ja nukkumatti on käynyt toisen luona kylässä. Entä kun ikävä alkaa olemaan todella suuri? Pienistäkin asioista saadaan turha riita aikaan ja kaikesta kinastellaan. Onko siinä järkeä? Eihän siinä ole, mutta on vain hankala myöntää ikävää ja sitä että kaipaakin toista niin paljon. Miltä tämä tuntuu? Tämä tuntuu paskalta. Moni miettisi jo tässä vaiheessa, että miksi jatkaa vielä ja katella sitä toista. Se toinen on vain niin tärkeä.
Ne hyvätkin hetket löytyvät. Esimerkiksi kun yhteinen aika löytyy voi puhua vaikka kahdeksan tuntia putkeen ongelmitta. Voi puhua puhua ihan kaikesta, ei löydy asiaa mistä ei voisi keskustella. Yleensä silloin taas mietitään kun jutellaan kunnolla, että miksei olla muistettu puhua asioista. Miksei olla vaihdettu kuulumisia ja kerrottu tärkeimpiä asioita?
Siinä vaiheessa kun näkee sen toisen henkilön konkreettisesti unohtuu kaikki murheet, riidat ja huonot asiat. Silloin keskittyy ottamaan vain kaiken irti siitä, että näkee. Se voimauttaa taas pitkäksi aikaa. Onhan asiat monimutkaisia ja monesti voi toiselle kuulostaa siltä, että kaikki on pelkkää paskaa ja miksi vielä edes yrität. Onhan siinä paljon hyvääkin. Monesti ne läheiset ystävät joita näkee vaikka päivittäin kuulee monesti vain ne huonot puolet asiasta, koska haluaa puhua niistä jonkun kanssa. Yleisimmin ne hyvät asiat unohtuu kertoa. Toisaalta olen iloinen tästä välimatkasta. Se kasvattaa sitä luottamusta joka täytyy olla. Se kasvattaa myös ainakin minua ihmisenä, kun kaikki asiat eivät enää olekaan niin helppoja ja mustavalkoista niin kuin vaikka ennen on ollut. Paljon hyvää, mutta myös huonoa.
Eveliina Huhtala Nuva15
