Adapteri

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Mitä kun tehtävänäsi on aloittaa kirjoittamaan jotain tekstiä, joka pitäisi julkaista. Minulla kirjoittamisesta ei tule ainakaan yhtään mitään. Siirrän ja siirrän tehtävän aloittamista mahdollisimman paljon, kunnes palautuspäivä on jo umpeutunut tai joku käytännössä pakottaa minut kirjoittamaan jutun. Vaikka olisin kuinka hyvin suunnitellut tekstin ja aiheen päässäni, sen saaminen luettavaan muotoon on käytännössä mahdotonta. Kun alkaa liikaa miettimään sitä, mitä kirjoittaa, ei siitä tule yhtään mitään. Mutta kun sattuu aloittamaan kirjoittamisen samalla, kun ajattelun, saattavat ajatukset siirtyä samaan tahtiin paperille. Yleensä, jos kirjoitan ajatusteni kanssa samaan tahtiin, en muista mitä olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Sen vuoksi kirjoitukseni toistaa itseään. Joskus teen sen virheen, että lähden lukemaan tekstiäni ylhäältä alaspäin, jolloin monesti käy niin, ettei teksti enää miellytäkkään, ja pyyhin kaiken pois. Tiedän, että osaan kirjoittaa kohtuu hyvin asiapitoista tekstiä, mutta en uskalla kirjoittaa sitä julkaistavaksi. Itsekriittisyys ei ole hyvästä. Omaa tekstiään ja ajatuksiaan lähtee supistamaan liian helposti sen vuoksi, että miettii, mitä muut ajattelevat siitä. Itsekriittisyys on välillä hyvästä tietyssä mittakaavassa. Täytyykö aina kuitenkaan olla niin itsekriittinen ja rajoittaa omaa elämäänsä sen takia, että miettii aina sitä, mitähän muut ajattelevat tästä ja tästä. Tai voinko sanoa tällä tavalla, koska se eroaa muiden ajattelutavasta. Minä minua nyt pidetään, kun ajattelen omalla tavalla tai pukeudun haluamallani tavalla. Voinko värjätä vaikka hiukseni pinkiksi, koska itse pitäisin siitä, mutta muut ajattelevat sen olevan pahasta. Täytyisi opetella olemaan itselleen armollinen, niin ajatustensa kanssa kuin senkin, että voi pukeutua ja näyttää siltä kuin haluaa välittämättä siitä mitä muut ajattelevat. Opetellaan itsellemme armollisiksi ja tuomaan omia ajatuksia julki. 

Eveliina Huhtala Nuva15