Etsitkö sä itsees?

Tarviiko tässä yhteiskunnassa vielä nykypäivänäkin hävetä sitä, mitä rakastaa?

Onko väärin rakastaa, jos se saa hymyilemään ja koko kehon turtumaan, vaikka se olisi yhteiskunnassa ei niin- hyväksyttävää? Uskaltaako ulkona kävellä käsi kädessä ja halata, vaikka ihmiset vilkuilevatkin paheksuvasti?

Jokainen nuori täällä etsii itseään. Jokainen ihminen on täällä vailla hyväksyntää, jokainen haluaa olla onnellinen ja tuntea, että ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät, huomioimatta sitä, mitä on ja mitä rakastaa. Seksuaalivähemmistöt ovat täysin samalla lähtöviivalla kuin heterotkin, mutta yhteiskuntaan on muodostunut malli, jonka mukaan ajatellaan, että ne, ketkä eivät pysty ihastumaan ja rakastumaan eri sukupuolen edustajaan, ovat yhteiskunnallisesti alemmalla tasolla.

Se on väärin. Omasta mielestäni se on väärin, ja voisin luetella satoja, tuhansia ja edelleen miljoonia ihmisiä, jotka sanovat ja tietävät sen olevan väärin. Liian monet nuoret joutuvat häpeämään itseään seksuaalisen suuntautumisensa takia, koska yhteiskunta on luonut paineita sen vääryydestä, ja kasannut paineita juuri itseään etsivien nuorten harteille.

Jokainen nuori kokee jossain vaiheessa epävarmuutta itsestään, identiteetistään, ulkonäöstään ja siitä, mitä on. Jos nuori kokee ja tiedostaa olevansa yksi seksuaalivähemmistöjen edustajista, yhteiskunnan tulisi tukea häntä, samoin kuin perheen, sukulaisten ja kavereiden. Valitettavasti fakta on se, että moni tätä ilmiötä pelästyy ja vähättelee, ja ei osaa antaa hyväksyntää nuorelle juuri silloin, kun nuori sitä eniten tarvitsisi, ja monesti kuitenkin kaverit ovat niitä, jotka aina ensimmäisenä hyväksyvät.

Olen monesti kuitenkin kohdannut ihmisiä, jotka ovat kertoneet, että heidän lähipiirinsä eivät hyväksyneet hänen suuntautumistaan, ja vähättelivät häntä.

Useimmiten olen kuullut ihmisten sanovan:

”Miksi juuri sinä?”

”Se on ohimenevää, ei se ole pysyvää”

Entä jos esimerkiksi homous ei olekaan ohimenevää? Entä jos se on suuntautuminen, joka kestää koko elämän? Se ei ole väärin, joten miksi siitä tehdään niin väärää?

Miksi yhtä hyvin seksuaalivähemmistöjen edustajat eivät voisi kävellä ilman paheksuntaa käsi kädessä, ja halata, miksi se on täysin hyväksyttävää heteropareilta, mutta yleistä paheksuntaa aiheuttavaa esim. homopareilta? 

 Seksuaalivähemmistöt aiheuttavat nuorten keskuudessa paljon kysymyksiä, miten, miksi, milloin, kuinka? Jos seksuaalivähemmistöistä puhuttaisiin yhteiskunnassa hyväksytymmin ja avoimemmin, ei seksuaalivähemmistönuorien elämästä tulisi niin hämmentävää, ja nämä nuoret saisivat ehkä hieman enemmän hyväksyntää yhteiskunnallisesti. 

On silti mitä on, rakastaa mitä rakastaa, on silti yhtä hyvä kuin jokainen muukin täällä, oli hetero tai ei. Jokaisen on vain hyväksyttävä se, asia on fakta.

-Helena