torstai 22. tammikuuta 2015

Matka-adapteri: Sammanfattning I

Torstai 22.1.2014

Ruotsissa vesisadekin on erilaista - tai niin ainakin kerran kaupasta palatessani luulin. Taivaalta nimittäin ihan selvästi satoi hiljakseen vettä, mutta erikoisen sateesta tekikin se, että se sai vain housunlahkeet kastumaan - vieläpä ainoastaan pohkeiden tietämiltä housujen takapuolelta. Perille päästyäni päättelin, että vesisade lienee ainakin tällä kertaa ollut laadultaan samanlaista, kuin aina ennenkin, mutta ostamassani maitopurkissa sen sijaan oli jotain vikaa: se oli nimittäin repussa särkyessään valunut repunpohjan läpi housunlahkeisiin ja aikaansaanut kuvaillun kaltaisen vesisade-efektin.

Ennen tätä kovaonnista episodia olen ostanut vain maitopurkkeja, jotka avataan nostamalla ensin yksi purkin kulmista ylös ja sitten leikkaamalla viistosti (tai miten ikinä haluaakaan maitonsa purkista virtaavan) auki. Tällä kertaa lastina oli poikkeuksellisesti kuitenkin väitetysti nykyaikaisia purkkeja, siis samanlaisia, joita suomalaisissakin kaupoissa myytiin ennen kierrekorkkien tuloa. Myöhemmin kiireellisenä toimitettu onnettomuustutkinta paljasti, että tällainen auki taitettava, kaatonokan omaava purkki olikin muun kuorman vaikutuksesta avautunut repussa itsekseen ja oletettavasti merkinnyt reitin ainakin puolivälistä kaupastapaluumatkaa aina kotiovelle saakka. Lopputuloksena kerrottakoon, että jatkossa aion luottaa ainoastaan näihin ensin kuvailtuihin perinteisiin maitopurkkeihin.

Nyt kun syyslukukausi täällä on ohi ja ensimmäinen kurssi siis käyty, taitaa olla aika tehdä pieni yhteenveto tähän mennessä opituista asioista, ennen kuin yhteiskuntatieteet voidaan ensi viikosta alkaen ainakin hetkeksi unohtaa ja ottaa kevätlukukauden merkeissä suunta kohti humanistista tiedekuntaa - juku, kuulostaapa viralliselta.

Rikkoutuneelle maitopurkille omistettiin tekstin alusta kaksi kappaletta ihan syystä. Maito on nimittäin yksi pannukakun pääraaka-aineista ja juurikin pannukakkujen leipomisen koen täällä oppineeni erityisen sujuvasti. Tähän mennessä olen jo leiponut lukuisia perinteisiä uunissa paistettavia pannukakkuja mutta lisäksi myös ainakin suolaisen sienipannukakun, jouluisen omenapannarin, persikkapannarin ja uhkarohkean rullallekäärityn kebab-pannarin eli kebannarin. Tulossa on vielä ainakin valinnaisilla marjoilla täytetty pannukakku, sekä ehkäpä jopa ennenkuulumaton banaanipannari, joiden jälkeen olen suunnitellut ainakin osittain siirtyväni erilaisiin piirakoihin.

Koulussa sen sijaan olen oppinut akateemisen vapauden tarkoittavan sitä, että opiskellessaan opiskelija saa vapaasti valita, lukeeko vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle. Pesunkestävän tiedemiehen puolestaan tunnistaa siitä, että hän näkee ongelman siellä, missä sitä ei ole - vieläpä usein vain siellä. Tällä lienee jotain tekemistä näiden tieteilijöiden suosikkisanan, problematisera, kanssa. Suomeksihan sana tarkoittaa "ongelmatisointia" eli ongelmien etsimistä, hankkimista tai vaihtoehtoisesti aiheuttamista. Useimmiten sanaan törmää tehtävänannossa, jossa poloista opiskelijaa vaaditaan kirjoittamaan essee milloin mistäkin aiheesta, jossa ongelmia ei lähtökohtaisesti pitäisi laisinkaan esiintyä. Tehtävä katsotaan suoritetuksi, kun määrättyä aihetta on kriittisesti pohdittu useista näkökulmista ja ongelmia on lopultakin alkanut esiintyä muuallakin, kuin korvienvälisessä kestävyydessä.

Syksyllä noin kahden kuukauden opiskelujen jälkeen katsoin tarpeelliseksi hankkia itselleni ihan oikean muistiinpanovihkon - jos ei muusta syystä, niin ainakin siksi, kun kaikilla muillakin oli. Nyt kurssin loppuun päästyäni luulen, että suurin hyöty, tai ainakin huvi, tuosta viivoitetusta A5-vihkosta saadaan, jos kokoan luennoilla kirjoittamani muistiinpanot pääkohdittain tähän luettaviksi. Vihkoon ne on alkujaan raapustettu kurssin jälkimmäisen puoliskon aikana osapuilleen neljälle aukeamalle ruotsiksi, mutta miksipä ne eivät toimisi myös tutummin suomeksi.

Muistiinpanojeni mukaan keskeisimpiä asioita Euroopan integraatiossa ovat muiden muassa, että Brysselin sopimuksen myötä... tapahtui jotakin ja että vuosina 1961-1970 unionin jäsenvaltiot nousivat vastarintaan... jostain syystä. Kun taas mainitaan neorealismi, tulee totta kai ihmetellä, mitä tämä neo tarkoittaa ja josko sillä olisi jotain tekemistä neonvalojen kanssa. Liberaali intergovernmentalismi on paitsi huono käännös, niin myös omiaan herättämään ihmetyksen siitä, miksei sen rinnalla voisi vaihteeksi esiintyä myös vaikkapa yksinkertaista intergovernmentalismia.

Taloudellisen yhdentymisen mukana puolestaan seuraa koko joukko ongelmia. Muistiinpanojeni mukaan yksi suurimmista ongelmista on, että opiskelijaa väsyttää - jo neljännellä rivillä. Aukeamaa koristavat muumipeikon ohella myös leopardi, elefantti ja neljä kukkaa. Muita vihkon sivuja asuttavat puolestaan mm. lentokone, joulutonttu sekä vihainen kaktus ja onpahan sieltä löydettävissä myös Tukholman marraskuisten valokuvausmessujen ohjelma.

Loppua kohden palataan kuitenkin onneksi lähemmäksi muistiinpanojen alkuperäistä tarkoitusta - kuullun kirjaamista muistiin. Tätä osa-alutta edustavat mm. äskettäin opitut ilmaisut "snabbt som tusan" ja "vara med på spåret" sekä muistutus ottaa selvää, mitä lupsakalta kuulostava sana luddig mahtaa tarkoittaa.

Kaikkea sitä siis voikin saada 30 opintopisteeseen mahtumaan. Mitä muistiinpanovihkoon tulee, uskon vakaasti, että sille voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa.

Jesse

Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.

3 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta ulkomaankirjeenvaihtajalle ja onnea ensimmäisestä etapista!!! Hauskaa tekstiä oli taas tarjolla, kiitos siitä. Seuraavaa kertaa malttamattomana odotellen...

    VastaaPoista
  2. Niimpä! Mie haluan nähä millainen on tukholman talvi!

    VastaaPoista