Matka-adapteri: Veckorapport 39

Tiistai 23.9.2014

Täällä kaikki tosiaan tapahtuu nopeasti - syksykin tuli yhdessä yössä. Huomasin tämän, kun junasta lähtiessäni otin mukaani sadesuojaksi Metro-lehden. Samaisen lehden kannessa päiviteltiin muuten vielä eilistäkin vesisadetta.

Metro- ja juna-asemilla siis jaetaan ilmaisjakelulehtiä - kaiken muun ohella. Toisinaan vastaan tulee myös jokunen kanssamatkustaja, sillä Tukholman julkisia liikennevälineitähän käyttää päivittäin yli 760 000 ihmistä.* Kolmessa viikossa olen huomannut, että näitä ihmisiä voi (ainakin huumorimielessä) luokitella erilaisiksi "metrokäyttäytyjiksi", joista tähän mennessä olen törmännyt ainakin seuraavanlaisiin tapauksiin:

1. Määrätietoinen mutkittelija: etenee ihmisjoukossa nopeasti mutkitellen ja ongelmitta sekä myötä- että vastavirtaan. Onnistuu taidokkaasti välttämään kaikenlaiset kaupustelijat, eikä hidasta muidenkaan matkantekoa.

2. Perässähiihtäjä: ei lainkaan niin negatiivinen tapaus, kuin nimen perusteella voisi kuvitella. Kyseessähän on siis matkaaja, joka etenee massassa jonkun toisen perässä. Tämä on siitä kätevää, että esimerkiksi määrätietoisen mutkittelijan löydettyään hiihtäjä voi seurata hänen jalanjälkiään ja löytää perille mutkittelijan tavoin välttäen tungoksen. Hiihtäjä on siis ikään kuin mutkittelijan esiaste, joka on hyvää vauhtia kehittymässä itsenäiseksi tiensäraivaajaksi.

3. Odottamaton yllättäjä: määrätietoisen mutkittelijan vihollinen. Matkustaja, joka sinkoilee sinne tänne väenpaljoudessa - täysin arvaamatta. Yllättäjä saattaa varoittamatta pyshtyä keskelle käytävää tai vaikkapa lennosta vaihtaa kulkusuuntansa täysin päinvastaiseksi. Liikkeet tapahtuvat näennäisen epäloogisesti, eikä niitä voi ennakoida - juurikin ennakoimattomuus tekee yllättäjästä mutkittelijan päänsäryn.

Näiden asemallaliikkujien lisäksi oma lukunsa ovat itse liikennevälineissä tavattavat henkilöt, joita voisi luokitella vaikkapa tekemisen perusteella: suurin osa matkustajista käpälöi älypuhelintaan tai kuuntelee jotain korvakuulokkeistaan. Osa taas kuluttaa matkan lukemalla tai vaikkapa meikkamalla. Ehkäpä kaikkein yleisin joukko on kuitenkin kiirehtijät,  jotka yrittävät olla junan tai metron pääteasemalla jo ennen itse liikennevälinettä. Tämä on mahdollista, koska täällä esimerkiksi metrossa kuulutetaan seuraavan pysäkin nimi, jonka jälkeen matkaa on kuitenkin yleensä vielä reilusti jäljellä. Kiirehtijän tunnistaa siitä, että heti kuulutuksen kuultuaan hän hyppää paikaltaan ja menee vielä liikkuvan junan ovella odottamaan pysähtymistä. En ole vielä ymmärtänyt mitä järkeä tavassa on, koska junasta luonnollisesti pääsee ulos vasta ovien avauduttua. Ovet taas eivät ainakaan vielä ole avautuneet ennen kuin juna on kokonaan pysähtynyt. Tämä siis tarkoittaa, että kiirehtijä hoippuu liikkuvan junan käytävällä aivan turhaan - varsinkin kun ovia junissa on niin paljon, että miltä tahansa paikalta vaunussa ehtii ovelle juuri sopivasti sen avautuessa, kun nousee paikaltaan vasta junan pysähdyttyä. Luulen, että junakiirehtijät ovat muuten läheistä sukua esimerkiksi lentokonehoppuilijoille, jotka puolestaan seisovat koneen käytävällä jo hyvissä ajoin ennen pysähtymistä - vaikka pääsevät ulos samaan aikaan paikallaan istuvien matkustajien kanssa.

Junamatkustajien lisäksi olen sitten edellisen blogitekstin jälkeen havainnoinut paljon muutakin - esimerkiksi omenia. Jo muutaman viikon olen miettinyt, että kylläpä ihmiset täällä ovat ahkeria unohtamaan omenoitaan kaduille, niitä kun näkee milloin missäkin. Eilen huomasin keskellä katua ainakin neljä tai viisi hylättyä hedelmää ja totesin, ettei tämä voi olla enää sattumaa. Eihän se ollutkaan - omenamysteerin ratkaisu on luonnollisesti omenapuu, joka on pudotellut hedelmänsä pitkin katua, ja täällä niitä puita näyttäisi riittävän aika paljon ja monessa paikassa. Toinen asia mitä täällä muuten riittää, on käsilaukut - niitä näkyy olevan kaikenlaisia ja kaikilla, myös miehillä.

Tähän mennessä olen oppinut myös suunnistamaan kaupungilla. Ensinnäkin maamerkeiksi kannattaa valita jotain, joka on paikallaan vielä myöhemminkin samana päivänä - ei siis autoa tai moottoripyörää. Toisekseen kannattaa hyväksikäyttää Google-karttapalvelua puhelimessa. Palvelun ongelma tuntuu vain olevan, että se aloittaa ohjeistuksen määräämällä liikkumaan nykyisestä sijainnista esimerkiksi sata metriä länteen ja kääntymään vasemmalle. Harmi vain, että kompassi myydään erikseen.

Kompassin ohella hyvä suunnistuskeino on myös seurata kauppakasseja. Luonnollisesti voi epäillä olevansa lähellä lelukauppaa, kun alkaa nähdä vastaantulijoilla kaupan pusseja, mutta tekniikkaa voi myös kehittää: Ica-supermarketin pussit merkitsevät monesti lähellä olevaa juna- tai metropysäkkiä, sillä niiden yhteydessä on monesti marketti. Samaa enteilevät myös lehtikioskin tuotteet. Suurta kauppakeskusta tai jotain muuta mielenkiintoista keskittymää on taas lupa odottaa, kun törmää esimerkiksi puhelintarvikeketjun tai kaikenlaisia hauskoja hilavitkuttimia myyvän liikkeen pusseihin - niiden myymälät kun monesti ovat pieniä "näyteikkunoita" vaikkapa juuri ostoskeskuksissa.

Kaupungilla liikkuessa voi myös matkata pidempiä välejä bussilla. Yleensä metrojen uskotaan olevan vaikeita, mutta tosiasiassa ne ovat busseihin verrattuina yksinkertaisia. Täytyy vain tietää minkä reitin varrella oma pysäkki sijaitsee ja voi hypätä mihin tahansa tällä reitillä kulkevaan junaan - ne menevät aina samaa reittiä pääteasemien välillä. Bussit sen sijaan ovat kavalia: niiden pääteasema on ilmoitettu keulassa, kuten metrojenkin, mutta niiden kulkemat reitit vaihtelevat keulassa olevan numeron mukaan. Linja-autoillessa täytyy siis huomioida kaksi asiaa, nimi ja numero, ettei sattumalta löydä itseään esimerkiksi viidenkymmenen kilometrin päästä vikasuunnasta, kun bussi ei sillä kertaa kulkenutkaan juuri sitä odotettua reittiä.

Jesse

* PS. Opin kaikenlaisia hienoja faktoja Nyinflyttad-esitteestä, jonka sain jokunen päivä sitten yllättäen postissa: Tukholman väkiluku kasvaa päivittäin noin kahden linja-autollisen määrällä ihmisiä. Siksipä se lasketaankin yhdeksi Euroopan nopeimmin kasvavimmaksi kaupunkialueeksi. Uudessa kotikunnassani Huddingessa asukkaita puolestaan on vähän yli 102 000, joista Skogåsin alueella lähes 14 000. Keski-ikä täällä on alempi kuin Ruotsissa keskimäärin, noin 37 vuotta. Kunnan suurin työnantaja taas on Karoliininen sairaala, jonka leivissä on noin 6 500 työntekijää.

Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.