Matka-adapteri: Morgontåg

Maanantai 29.9.2014

Tähän mennessä olen aiheuttanut hämmennystä Tukholmassa jo kohta kuukauden verran - mutta silti riiittää aina uutta havainnoitavaa. Esimerkiksi tänään opin, mitä varten junissa ja metroissa on lattiasta kattoon yltäviä tankoja sekä katossa kulkevia kiskoja tai niistä roikkuvia lenkkejä. Ensinäkemältähän niiden voisi kuvitella olevan niin sanottuja vauhtikahvoja, joista pidetään kiinni, jottei kovassa vauhdissa - tai sen yllättäen hidastuessa - pyöritä pitkin junaa.

Aamulla kouluun mennessäni tajusin kuitenkin, että niiden todellinen tarkoitus täytyy olla unien jatkaminen matkalla - ainakin käyttäjien määrästä päätellen. Suurin osa ilman istumapaikkaa jääneistä matkustajista roikkui tangoissa tai kahvoissa melkeinpä unissaan. Tosi kätevää hoksata ripustautua seinälle nukkumaan! Olenpa melkein varma, että jos jollakulla unissajunailijalla  vain olisi ollut kaulassaan kravatti, muut matkustajat olisivat saaneet todistaa, kuinka se integroitaisiin osaksi työmatkallanukkumisjärjestelmää kiertämällä se sellaisen tangon ympäri - ja ryhtikin pysyy hyvänä. 

Eikä vauhtikahvoja tänäkään aamuna olisi kiinnipitämiseen edes tarvinut, sillä metro keskusasemalta kouluun oli kirjaimellisesti täyteen ahdettu - ovien sulkeutuessa asemavirkailijat tunkivat puolivälissä olevat matkustajat sisään, jotta matka saattoi jatkua. Niin täydessä metrossa pysyy pystyssäkin helposti, kun ei yksinkertaisesti mahdu heilumaan. Aina junan pysähtyessä vaunu purkautui takaisin asemalle, kun joku ovien vastakkaiselta puolelta tahtoi ulos. Mietinpä vain, moniko unohtui väärälle asemalle, kun ei kerennyt takaisin junaan ennen sen lähtöä. Täällä on muuten hyötyä siitä, jos pärjää vähemmän täydessä junassa pitämättä kiinni mistään - samalla tietysti kaatumatta kenenkään päälle (ellei siis välttämättä halua tutustua uusiin ihmisiin - sehän olisikin muuten kätevää, kaatua kiinnostavalle tyypille suoraan syliin).

Kesällä matkailutoimistossa törmäsin mieheen, joka oli tunnettu protestoija - jotkut väittivät hänen protestoivan kaikkea mahdollista vastaan. Mies kertoi muun muassa, että jokamiehenoikeuden nojalla telttailu on sallittua tietyissä paikoissa yhden päivän ajan. Kuitenkin, jos ilmoittaa olevansa mukana protestissa, saa sananvapauslain mukaan telttassaan viipyä niin pitkään kuin mielii. Tämän kuullessani ajattelin Tukholman opiskelija-asuntopulan olevan ratkaistu - helppoa, kaikki vain ilmoittavat protestoivansa asuntopulaa vastaan ja pystyttävät telttansa koulunsa kampukselle.

Ihan tosissani en uskonut niin kuitenkaan käyvän - kunnes viime viikolla luin yliopiston lehdestä saksalaisesta miehestä, joka todellakin asui teltassa kampusalueella. Hän ei tosin protestoinut mitään vastaan, vaan ei ollut onnistunut löytämään asuntoa ennen opiskelujen alkua ja sai nyt asua opiskelijaasuntoyhdistyksen tarjoamassa teltassa.

Jos joku tuntee jonkun, joka puolestaan haluaisi telttailla kirjastossa, niin täällä olisi paikka avoinna - jonkun pitäisi nimittäin protestoida tämän paikan kirjastoa vastaan - ainakin vähän. 

Siellä on kasoittain kirjoja (joista suurin osa kuitenkin varmaan löytyy hyllyistä) järjestettyinä lajin mukaan siten, että esimerkiksi kurssikirjat vievät aika monta hyllymetriä. Siihen se järjestys sitten minun logiikkani mukaan loppuukin, sillä kun tänään yritin löytää taas yhtä reidenpaksuista kirjaa (jonka sisällä mahtuisi teltan puutteessa varmaan muuten asumaan), huomasin, että kirjathan eivät olleetkaan aakkosjärjestyksessä. Tai siis olivat. Tai eivät olleet... kun viimein päätin kysyä asiasta, selvisi, että ne ovat kuin ovatkin hyllyissä aakkostetusti: osa tekijän nimen mukaan, toiset kirjan nimen mukaan, jotkut hakusanojen mukaan ja mitä vielä. Mistä sitten tietää kuinka juuri se oma telt- tai siis kirja on aakkostettu? Siihenkin kuului olevan jokin monimutkainen kaava, jolla saattoi olla tekenmistä lähes minkä tahansa kanssa tekijöiden lukumäärästä varmaankin aina teoksen sivumäärään saakka.

Loppujen lopuksi kirjastonhoitajakin suositteli minua arvaamaan oikean lajitteluperusteen.

Jesse

Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.