Kesä alkaa
lähenemään loppuaan. Olemme jo siirtyneet paahteisestä
heinäkuusta lähes yhtä paahteiseen elokuuhun. Kesä on ollut
kaikessa komeudessaan upea. Olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta
ihan riittämiin, mutta olemme myös saaneet välillä vähän
vettäkin niskaan. Ihmiset ovat saapuneet isoissa ja sankoissa
joukoissa paikalle, kun säätkin alkavat pikku hiljaa viiletä.
Vesisateen tuoma etu on se, että se tuo mukanaan myös siedettäviä
kelejä. Olemme viettäneet ihan rauhallista perusviikkoa, olleet
välillä sateensuojassa ja välillä taas avaamassa kenttää.
Olemme uhmanneet luontoa harjaamalla lätäköitä ja jahtaamalla
tuulen tiputtamia lehtiä. Viikko alkaa kuitenkin lähentyä
huippuaan ja päättäjäiset siintävät ihan nurkan takana.
Päättäjäispäivä
avautui melko epävarmoissa tunnelmissa. Edellisen yön ukkonen oli
tehnyt tepposet ja katkaissut sähköt. Meillä oli siis nyt jäätelöä
enemmän juotavassa muodossa kuin syötävässä. Uhrauduimme
kuitenkin ja tuhosimme ainakin yhdet jäätelöt suihimme. Tämän
jälkeen loput jäätelöt pistettiin jätesäkkiin ja roskiin,
pidämme hiljaisen hetken menetetyille herkuille. Duo Cajo aloitteli
jo äänien testailua lavalla, kun me teimme sotasuunnitelmaa
makkaranpaistosta. Myös kasvomaalauspiste oli taas kovassa käytössä,
minä otin hehkeät viikset kuten aina. Pitäähän sitä vähän
huijata kun ei kasva omasta takaa. Ajattelin samalla pyytää Austin
Powers -tyylisiä rintakarvoja, mutta jätin kuitenkin välistä.
Jostain
kaukaa kuului hiukan ukkosen jyrinää joten meidän bändimme
aloitti vähän aikaisessa. Samalla kyräilimme taivaanrannan
suuntaan ja toivoimme ettei sieltä tulisi mitään pilviä
kauheampaa. Olisi hirvittänyt ajatellakin, että päättäjäisemme
olisivat vesittyneet (badum tshh). Päivän aikana leikimme hippaa ja
pelasimme polttopalloa. Söimme myös makkaraa ja nautimme päivästä.
Ripustin valokuvanäyttelynkin esille, jonka olin tosin jo viime
päivänäkin sinne pistänyt. Hassua kun en muistanut siitä
mainita. Noh, nyt mainitsin ja siellä se on, katsokaa kuvat ja
ihastukaa. Päivä päättyi pikku hiljaa kuten muutkin päivät.
Onhan tähän kesään nyt saatukin täällä hurjastella ja telmiä
niin paljon kuin sielu sietää. Ensi vuonna meillä on taas uudet
kävijät, jotka ovat tarpeeksi vanhoja astumaan auton kyytiin ja
painamaan alas sitä samaa mäkeä, mitä minäkin kun olin lapsi.
Joni kiittää
ja kuittaa, minä aloitan oman koulutieni taas piakkoin. Syksyllä
olen hyvinkin mahdollisesti olemassa Radio Hertzilässä sekä ehkä
satunnaisissa muissa asioissa, jos niitä nyt sattuu ilmaantumaan.
Minä en kuitenkaan katoa, minä piiloudun.
Olen asettelun ruhtinas ja estetiikan keisari joka ei osaa edes kirjoitta noita sanoja, saati tiedä niiden merkitystä.
Ohjelmaamme kuului vaikka ja mitä, yllätys pyllätys jäätelöt pyyhittiin kuitenkin yli.
Duo Cajo ja lavan pystytys.
Vaat... ei kun siis viikset on mun aatteet.
Kasvomaalauspöytä on valmiina ottamaan asiakkaita vastaan.
Artistimme lämmittelee.
Kasvomaalauspöydän luona käy kuhina
Ei kuitenkaan niin kova kuhina kuin makkaranapistopisteellä.
Tänä vuonna liikennepuistossa, ensi vuonna Twin City -festivaaleilla! Duo Cajon esiintyminen
Makkarat meille paistoi ja järjesti Niilo, lähes kukaan ei loukkaantunut makkaroita paistaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti