Lomat ovat
ohitse ja arki alkaa viileästi blogikirjoituksella! Tai no,
viileäksi en menisi ehkä haukkumaan päivää jona töihin saavuin,
oli nimittäin melkoista haipakkaa. Helle poltti niskaa ja korvia ja
toista leukaa, mikä teki päivästä aika hikisen. Kävijämäärässäkin
tämä erikoisen kuuma päivä näkyi, sillä ihmiset viihtyivät
paikan päällä vain lyhyen aikaa, kunnes aurinko mokoma ajoi heidät
tiehensä. Me työntekijät tönötimme kuitenkin urheina teiden
laidoilla valvoen lakia ja järjestystä. Samana päivänä pidin
myös valokuvauskerhoni, jonka aikana otimme vähän kuvia
liikennepuiston arjesta. Sain yllättäen innokkaita linssiludeja
paikalle, ja saimme todella hienoja otoksia. Kuvaa tuli mm. autojen
päältä, liukumäestä, jalkapallokentältä ja sen sellaisesta.
Todellinen arkijuhla siis kyseessä on.
Meillä on
täällä liikennepuistossa ollut toden totta kuumat ilmat. Asfaltti
hohkaa lämpöä, autot sulavat tielle ja jäätelön myynti paukkuu
ennätyslukemissa. Vanhemmat saapuvat paikalle ja tuovat lapsensa
mukanaan, jotka painuvat heti leikkimään ja touhuamaan. Tällä
välin vanhemmat itse ottavat aurinkoa ja nauttivat virvokkeista,
joista osan meidän kioskimme tarjoaa. Meillä oli hellepäivien
ratoksi myös erityisen kuuma liikennekoulu, jonka kaikki helteestä
huolimatta reippaasti läpäisivät. Saimme myös paahtavan auringon
alla taiteilla kivasti, kun meille siihen ”taulu” suotiin.
Olemme
pelanneet jalkapalloa sekä leikkineet hippaa, niin paljon hippaa, ei
mitään muuta kuin hippaa 30 asteen helteessä. Sebastian loistaa
poissaolollaan, ei kuulu ei näy. Epäilen jotenkin vahvasti, että
hän on jossain kaupungin yleisessä altaassa viilentämässä
itseään. Itsekin tuumin moneen otteeseen että juomaveteni sopisi
hyvin myös päähän kaadettavaksi. Mutta nyt minun on jatkettava
viikkoani, palaan asiaan lauantaina 2.3, kun meillä on silloin
maankuulut päättäjäisetkin. Pyrin antamaan teille kattavan tiedon
loppuviikosta ja pistämään hiukan tunnelmia päättäjäisistäkin.
Mutta nyt, jos kaipaatte minua, löydätte minut kylmäaltaasta
jäätelöiden seasta pingviinijäätelöistä vasemmalle. Jos en
palaa viikon kuluttua niin soittakaa vanhemmilleni ja sanokaa, ettei
enää koskaan hippaa.
Oikealla urhea joukko valokuvattavia
Jos on potkupallo veressä niin suuntaa sinäkin kentälle pelaamaan.
Kioskin iloinen henkilökunta toivottaa sydämmellisesti tervetulleeksi kaikki.
Kiveä alettiin maalaamaan edustuskuntoon
Tällaista jälkeä siitä sitten tuli. Saimme myös kiveemme niin liikennemerkkejä, eri maiden lippuja, kulkuvälineitä kuin myös kirjoitustakin
Maalattu kivi koko komeudessaan
Hiljaa jonossa hyvä tulee
En ole ihan varma osaanko ajaa megafonia oikein, mutta tuona hetkenä minusta tuntui että tuo on juuri se oikea tapa.
Palloa pelatessa voi käydä näin
Kehuja olemme saaneet näköjään roppakaupalla. Ken lienee salainen imartelija?
Kuumiltä keleiltä pelastaa herra Pilvi, joka syöksyy auringon eteen kun viimeinenkin toivonkipinä alkaa sammua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti