SOHVAPERUNASTA HIMOLIIKKUJAKSI

Matkani maratonille alkoi tammikuussa 2012. Tuolloin liikuin vain sohvan ja jääkaapin väliä. Itse asiassa inhosin liikuntaa ja se näkyi vyötäröllä. Muistan, kun olin ostamassa vaatekaupasta paitaa, mutta kaupassa ei ollut riittävän isoa kokoa, joka olisi peittänyt vararenkaat. Kotona nousin puntarille ja suorastaan järkytyin. Painoni oli 90 kiloa.

Olin melkein yhtä leveä kuin pitkä ja notkea kuin rautakanki.Puntarin lukema antoi ajattelemisen aihetta. Jatkaako samaa rataa vai muuttaa suuntaa? Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni oikein kunnolla. Aloin käydä iltaisin kävelyllä ja pikaruokaravintolat kiersin kaukaa.

Huomasin vähitellen, että homma etenee, kun taakka kevenee. Puolessa vuodessa olin laihtunut yli 25 kiloa. Ensin juoksin lyhempiä matkoja, mutta pian jäin koukkuun lenkkeilyyn. Suhtautumiseni liikuntaa kohtaan kääntyi ylösalaisin. Enää lenkille lähtö ei ollut pakollista paskaa, vaan pystyin jopa nauttimaan siitä.

Juoksemisesta tuli entistä suunnitelmallisempaa ja aloin asettaa itselleni pitkän aikavälin tavoitteita, jotka halusin saavuttaa. Ensimmäiselle puolimaratonille osallistuin kesäkuussa 2014. Matka tuntui aivan mahdottoman pitkältä, mutta se kannatti. Vaikka juokseminen tuotti tuskaa, oli se sen arvoista.

Monesti ajatellaan, että liikuntaharrastuksen aloittaminen vaatii suuria rahallisia satsauksia. Juoksu on siitä mainio harrastus, että kustannusten kanssa pääsee helpolla. Ainoa mihin kannattaa panostaa kunnolla on hyvät kengät. Muuten varusteiden ei tarvitse olla viimeistä huutoa, vaikka tekstiiliurheilu onkin nykyään muotia.

Tärkeintä on tehdä tietoinen päätös liikunnan aloittamisesta, johon myös tulee sitoutua. Muutos elämäntavoissa lähtee ihmisestä itsestään. Syitä liikunnan harrastamiseen on monia: yksi liikkuu jaksaakseen paremmin arjen askareissa, kun taas toinen haluaa haastaa kehonsa maksimaaliseen fyysiseen rasitukseen. Joka tapauksessa liikunta antaa iloa elämään ja onnistumisen kokemuksia.

Maratonille valmistautuminen on prosessi, joka vaatii paljon toistoja ja pitkiä lenkkejä. Tällä hetkellä juoksen 50-100 kilometriä viikossa 15-25 kilometriä kerrallaan. Maratonin aikana juoksija ottaa noin 40 000 askelta, joista jokaisella jalat liikuttavat kehon koko painoa. Jalkojen lihakset ja nivelet joutuvat nopeiden iskujen kanssa koville. Sellainen määrä iskuja lantion, polvien ja nilkkojen kautta välittyvänä voi aiheuttaa niveliin kovia kipuja.

Kesällä 2015 juoksin kolme puolimaratonia ja yritin ensimmäisen

kerran juosta kokonaisen maratonin, mutta kehosta loppui potku 28 kilometrin kohdalla. Vuotta myöhemmin pääsin jo 35 kilometriin, kunnes iski rajut jalkakrampit. Viimeistään silloin ymmärsin kehonhuollon merkityksen rasitusvammojen ehkäisemisessä.

Kestävyysjuoksussa elimistön tulee olla valmis pitkäaikaiseen voimantuottoon.

Lihasten pitää kestää rasitusta ja kevyt ruumiinrakenne on eduksi. Raskaan fyysisen suorituksen jälkeen on varattava riittävästi aikaa kehon palautumiselle.

Lihakset vaurioituvat, kun lihassäikeet ohenevat ja repeytyvät, elimistölle se on kuin tulehdustila, josta toipuminen vie aikansa. Juoksijalla täytyy olla riittävä hapenottokyky, jotta lihakset toimivat tehokkaasti.Tärkeää on myös juosta taloudellisesti. Mitä pidempi matka sitä tärkeämpää on säädellä juoksurytmiä varsinkin matkan alkuvaiheessa, jotta keho lähtee niin sanotusti käyntiin.

Jos juoksemisessa tulee seinä vastaan, se tarkoittaa, että hiilihydraatit on käytetty loppuun. Sen jälkeen elimistö alkaa käyttää kehon rasvaa energiana. Nestehukka pienentää veren tilavuutta. Raskaasta työstä tulee vielä raskaampaa, koska sydämen täytyy pumpata kovemmin verta kaikkialle elimistöön.

Useasti juoksua harrastetaan oheisliikuntana jonkin toisen urheilulajin rinnalla. Juoksu on täyttä lihastyötä siinä missä muukin urheilu. Juoksu on laji, joka vaatii hyvän peruskunnon lisäksi vauhtikestävyyttä. Kestävyysjuoksussa, ennen kaikkea maratonissa, tarvitaan lisäksi päämäärätietoisuutta ja psyykkisiä voimavaroja.

Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa, jotta saan riittävää voimakapasiteettia etenkin ylä- ja keskivartaloon. Juokseminen helpottuu, kun kehoa rasitetaan kokonaisvaltaisesti. Vatsa- ja selkälihakset antavat tukea lantiolle ja jaloille, jolloin juokseminen on taloudellisempaa. Lisäksi harrastan uintia, hiihtoa ja pyöräilyä, koska on tärkeää ylläpitää monipuolisesti raajojen liikeratoja.

Olen vuosien varrella oppinut kuuntelemaan kehoa ja sen viestejä. Aiemmin harjoittelin verenmaku suussa ja rankaisin itseäni epäonnistumisista. Lepopäiväkin oli täysin tuntematon käsite. Varsinkin ruokavalion suhteen olin todella ankara itselleni. Nykyään en laske kaloreita ja punnitse jokaista ateriaa. Pääasia on, että olen terve ja voin hyvin. Enää pienet vastoinkäymiset eivät lannista minua, sillä tiedän mitä haluan.

Teksti ja kuvat: Ari-Pekka Alafrantti