Hattarapilvipolku

Yksi lähti kouluttautumaan pitemmälle ammattikorkeaan. Toinen meni töihin takaisin kotipaikkakunnalleen. Kolmas sai töitä vieläpä omalta alaltaan. Osa lähtee ulkomaille, muuttaa Helsinkiin, osa palaa paikkakunnalle josta on lähtenyt tai jää paikoilleen.

Ammattikoulu. Lyhyen pitkät kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta. Valmistuminen ja ihan uusi maailma auki.

Yhteiskunta olettaa, että me tiedämme tarkalleen, mitä alamme tekemään. Muutamme omaan asuntoon, käymme töissä, muutaman vuoden päästä saamme vakinaisen työpaikan, hankimme koiran, menemme naimisiin ja saamme lapsen.

Mitä tapahtuu niille, jotka eivät kulje tätä yhteiskunnan täysin määrittämää hattarapilvistä polkua ja ajautuvat tekemään asiat eri järjestyksessä tai jättävät jotain tekemättä kokonaan?

Mitä tapahtuu, jos kuukausi ennen valmistumista alkaa levitä auttamaton joukkopaniikki, ja asioille ei ole suunniteltu jatkumoa. Kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta on tuntunut vain kolmelta kuukaudelta.  

Miksi asia on näin?

Ei ammattikoulu ole pelkästään koulu. Se on yhteen kasvamista, uusien tunteiden tuntemista, kompuroiden kasvamista. Jotta olemme päässeet ylös ja kasvaneet opintojen ohella, meidän on täytynyt tehdä virheitä. Paljon. Meidän on täytynyt kaatua ja nousta, itkeä ja nauraa.

Silti me olemme jossain onnistuneet. Siitä kertoo se, että joudumme miettimään, mitä alamme tekemään, sillä meistä tulee valmiita.

Kuitenkin olen varma, että meistä jokainen löytää oman paikkansa ja saavuttaa elämällään paljon, omalla mittakaavallaan, vaikka se ei muista erikoiselta tuntuisikaan. Jokainen tulee olemaan jotain suurta.

Valmistumisen jälkeenkin me olemme aina sama ryhmä. Se sama tiivis ryhmä, jota olemme jo monet vuodet olleet. Se sama ryhmä, jossa on koettu rakastumisia ja riitoja, kipeitä asioita arjesta, vauvauutisia ja tiukasti solmittuja ihmissuhteita. 

Parasta elämässä on kuitenkin se, että vaikka muuttaisit töihin Tokioon tai jäisit aamulla peiton alle kääntämään kylkeä eri aikavyöhykkeellä, on olemassa aina se sama ryhmä, joka kannustaa tai kannattelee, jos itse ei jaksa.   

 

Helena Virpikari