Joku jossain joskus keksi
sanonnan ”kaikki hyvä loppuu aikanaan” ja olen varma, että
pärjäisin ilman tätä väitettäkin vallan mainiosti. Liian lyhyt
TET-viikko Tornion nuorisotoimella on ohi ja nyt on palattava
viimeisiksi viikoiksi koulun penkille ennen lomaa. Alkoikin tuntumaan
siltä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Viikkokin nuorisotoimen
leivissä on ollut tapahtumarikas. En todellakaan ole nähnyt vielä
kaikkea, mutta paljon tämänkin ajan edestä. Kolmen ensimmäisen
päivän aikana ehti olla kolme näyttöäkin, joissa jokaisessa
pääsin avustamaan. Heti ensimmäisistä minuuteista alkaen tuntui
siltä, että olisin ollut täällä töissä kuukausia. Tapasin heti
uusia ihmisiä sekä vanhoja tuttuja ja ei siinä sitten muuta kuin
hommiin suoraan. ”Otatko kahvia?” Se taisi olla melkein seuraava
lause tervehdyksien jälkeen.
Luulisi, että viikon
ensimmäinen päivä olisi vähän lepposampi. Harha luuloa ja hyvä
niin. Aluksi sai kirjoitella itsestään pientä esittelyä ja sitten
loppupäivä hurahtikin kameran kanssa nopeasti. Heti, kun oli
oppinut Aaltosen hienon kuvausnurkkauksen tavat ja valojen käytön,
pääsi juoksentelemaan ympäri kaupunkia kuvaamassa
Kaupunkiseikkailuun osallistujia, kun he suorittivat tehtäviä
neljällä eri rastilla. Tämän työn tärkeä lisävaruste on
selvästi mielikuvitus.
Maanantai alkoi Aaltosella,
tiistai kului suurimmaksi osaksi PPO:lla. Tanssitoiminnan
kevätnäytös, joka samalla oli parin opiskelijan näyttö, se
vaatii verta, kyyneliä ja hikeä, mutta nuorisotoimen väki on niin
monitaitoista väkeä, että vähemmästäkin tippuu leuka lattiaan.
Itse autoin valojen laittamisessa, kuvasin tanssiesitykset videolle
ja olin mukana loppusiivouksessa. Muutamassa tunnissa oli koko hoito
pystyssä: kanttiini laitettuna, valot valmiina, äänet ja musiikki
testattuna. Siivoaminen oli vielä sutjakkaampaa. Ajatella, miten
paljon saa aikaan pieni joukko tuollaisia arkielämän
supersankareita.
Keskiviikkona oli taas
Aaltosella hommaa. Tällä kertaa pääsin seisomaan yhdelle rastille
Amazing Race Tornio -kilpailussa. Sain kuunnella muutaman lasten
laulun, jonka kilpailijat joutuivat laulamaan. Pokemonin tunnuslaulu
soi minulla yhä päässä, onneksi se on kohtuullisen hyvä. Kaikkea
sitä täälläkin keksitään ja toteutetaan.
Torstai ja perjantai olivat
hiljaisempia päiviä. Koska TET-jaksoni tehtävänä minun oli
tehtävänä tutustua nuorisotoimen tarjoamaan toimintaan,
torstai-illan vietin Nuorkalla. Pääsin spray-maalaamaan, jos joskus
päätän alkaa harrastamaan sitä, tiedän ainakin miten ja missä
sekä kuinka paljon tulen tuhlaamaan siihen. On kiinnostavaa saada
tietää, mitä kaikkea nuorisotoimi järjestää. On tarjolla
tanssitoimintaa, kesäisiä retkiä, tällaisetkin taiteen lajit kuin
spray-maalaus tulevat tutummiksi, en tunne monia, jotka tietävät,
missä täällä Torniossakin voi sitä harrastaa.
Perjantai oli toimistopäivä
Aaltosella. Tässä kirjoitellessa alkoi kelaamaan viikon tapahtumia
ja joutui miettimään, mitä täällä oikein tehdään. Aloin
kyselemään kavereilta heidän mielipidettään. Vastauksia tuli,
monet olivat aika samanlaisia: Nuoriso-ohjaajat järjestävät
nuorille kaikkea toimintaa, suunnittelevat ja organisoivat
tapahtumia. He auttavat nuoria, ovat täällä läsnä, pitävät
nuoret poissa pahoilta teiltä ja auttavat sieltä pois, jos sinne on
jouduttu. He juttelevat nuorten kanssa ja pyrkivät ehkäisemään
syrjäytymistä. Kahvittelevat. Täällä tosiaan mahtaa mennä
paljon kahvia. Montakohan asiaa tuossa oli? Yksi, kaksi, monta. Monta
potenssiin kaksi, kerrotaan viidellä ja siitä tulee tosi monta.
Niin montaa juttua täällä tehdään, vähän kaikkea vessan
paperitelineen nauloilla avaamisesta somen seurailuun asti. Sen
lisäksi, että työntekijät täällä ovat super-mahtavia tyyppejä,
he osaavat hyödyntää kaikessa omia ja muiden taitoja, Etenkin
nuorten taitoja. Parasta on, että kaikki otetaan vastaan oli sitten
minkälainen tahansa ja täällä välitetään oikeasti. Kyynel jos
toinenkin pystytään toisen puolesta tirauttamaan, ilon kyyneliä
tietenkin. Oli todella mahtavaa työskennellä täällä. Koska minua
ei ole vielä ehditty aivopestä kahvin juojaksi, joudun toteamaan,
ettei tämä ole viimeinen kerta, kun minua nuorisotiloilla nähdään.
Pitää alkaa patistelemaan muitakin tänne, nuoret saisivat käydä
aktiivisemmin tällaisilla tiloilla. Ette tiedäkään, mistä jäätte
paitsi.
-Jessica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti