Minä: mun harrastus, mun tyyli, #munmedia.

Voihan tämän tekstin aloittaa ympäripyöreästi, tai sitten voi tehdä ympyrästä neliskanttisen. Mutta mitä sitä turhia kiertelemään, kun voi mennä suoraan asiaan? Mutta yleensä se ei kumminkaan kerro sen enempää kuin kiertely ja kaartelukaan. Taustatietoa pitää olla, että ymmärtää asian pointin. Ja siksi toteankin sen, minkä kaikki tietävät, eli että mediaa on monenlaista; on monen kokoista, -väristä, -kuuluista ja -muotoista. Mutta minun mediani on kirjoittaminen.

Moni median kanssa työskentelevä tai mediaa harrastava on varmasti kokeillut kaikkia eri median muotoja, ennen kuin on löytänyt juuri sen omansa. Tornion Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa nuorilla on mahdollisuus kokeilla lähes kaikkia median muotoja, radiosta vloggaamiseen. Ja sen olen tehnytkin: olen kokeillut valokuvaamista, radiota, bloggaamista, äänikirjan tekoa ym. Vloggaamista en ole kokeillut. Mutta kirjoittamisesta on tullut se mun juttu.

Miksi? Koska omasta mielestäni se on taitolaji; osata ilmaista itseään paperilla, niin fiktiivisesti tarinankerronnassa kuin totuudenmukaisesti lehtiartikkelin muodossa. On taitolaji olla toistamatta itseään, osata käyttää samasta asiasta synonyymejä ja kiertoilmauksia. On taito sinänsä miettiä, miten ilmaista jokin asia siten, että se välittyy juuri oikealla tavalla lukijalle, ilmaisten juuri sen tunteen, jonka haluaa tekstistään välittyvän.

On sanomattakin selvää, että kirjoitan paljon. Kirjoitan Tornion nuorisoneuvoston sihteerinä asiatekstejä, eli pöytäkirjoja ja muistioita. Olen kirjoittanut lehtiartikkeleita nunen uutisista paikallisiin lehtiin julkaistavaksi, ja päivitän Nunen blogia melko usein. Kirjoitan Adapteri-blogiin Paulan Kirjasto –osastoa, lehtijuttuja nuorten lehti Curlyyn ja pisteenä i:n päälle, pidän päiväkirjaa. Ja kirjoitan sitä vielä perinteisesti kynällä vihkoon.

Vaikka kirjoitankin paljon, en silti ihaile ketään yksittäistä kirjoittajaa. Ihailen kaikkia kirjoittajia, jotka saavat tekstin kuulostamaan mielenkiintoiselta. Eniten ihailen kumminkin kriitikoita ja arvostelijoita, jotka voivat muutamalla sanalla pilata kirjan tai henkilön maineen, tai nostaa sen tai hänet suosioon. Miten he arvostelevat asian vain muutamaa sanaa käyttäen kertoen kaiken oleellisen, mutta kumminkaan paljastamatta liikaa, ja siten herättämällä lukijan kiinnostuksen. Kuinka tämä arvostelu lisää kirjan myyntiä tai ihmisen suosiota. Se on aika huikeaa, kun sitä oikein ajattelee.

Miksi pidän kirjoittamisesta? Koska ilmaisen itseäni paremmin paperilla. Siinä, sanoja kirjoittaessaan, ehtii miettiä asioita. Miten haluaa itseään ilmaista? Kun näkee sanat paperilla, ja kun sanoja ja niiden järjestystä voi muokata, ajatukset selkiytyvät. Lisäksi rakastan sitä, kuinka sormet voivat liidellä näppäimistön yllä luoden jotain kaunista, jotain ainutlaatuista: luoden tekstiä. Teen sitä omaksi ilokseni, mutta toivon aina, että myös joku lukija tulee teksteistäni iloiseksi.

Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia...

Kirjoittaminen on minulle neula, jonka tungen pienen umpisolmun läpi, auttaen lankaa löystymään voidakseni aukaista sen. Kirjoittaminen on minulle pakopaikka arjen menosta. Voin keskittyä vain siihen, mitä näen edessäni. Kirjoittaminen antaa minulle ajattelemisen aihetta. Päiväkirjaa kirjoittaessani kehitän itseäni. Analysoin tunteitani ja tekojani, ja mietin, mitä vaikutuksia niillä kenties on ollut sekä itseeni, tulevaisuuteen että ympäristöön ja muihin ihmisiin.

Kirjoittaminen antaa minulle hengähdystauon arjesta. Se antaa minulle muutaman sekunnin enemmän miettimisaikaa. Se on ainakin yksi asia, missä minä TIEDÄN olevani hyvä. Ja kirjoittaminen ei ole ainoastaan tapani ilmaista itseäni. Se on mun harrastus, mun tyyli, #munmedia.