Junalla
matkustaminen voi tuntua joskus pitkäveteiseltä, varsinkin kun
kilometrejä tulee kerrytettyä siinä satoja. Ennen junaan nousua
odotat kanssaodottajien mukana, kaikki kellosta minuutteja laskien.
Välillä väsynyt konemainen ääni toistaa junan joka on saapumassa
paikalle, jolloin kaikki odottavat henkeään pidätellen onko
saapumisaika siirtynyt taas tiimalla eteenpäin. Horisontin kuikuilu
on suosittu harrastus näissä piireissä,sillä junan tervehtivät
yskäisyt virkistävät väsyneiden matkalaisten mieliä.
H-hetki
koittaa todella nopeasti, sillä junan ilmestyessä näköpiiriin se
ikään kuin kiiruhtaa paikalle jarruttaen ja kyytiläiset mukaansa
ottaen. Ihmisten kirjo on valtava junaan puskiessa. Toiset kantavat
mukanaan reppuja, toiset laukkuja, jotkut vetävät perässään
renkailla varustettua laukkua ja yksi on pakannut maallisen
omaisuutensa muovikasseihin. Oman vaunun löytyminen on myös aina
pieni seikkailunsa, sillä junan kiiruhtaessa asemalle voi se joko
pysähtyä hyvinkin onnekkaasti suoraan kohdallesi, tai sitten
suhahtaa ohitse ja kulkeutua matkan päähän sinusta. Muistakaa se,
että sinä haluat mieluusti nousta omaan vaunuusi, sillä
matkalaukkujen kanssa kulkeminen ahtailla käytävillä ei ole mikään
kokemisen arvoinen elämys. Jos selviät reissusta töytäisemättä
yhdeltäkään mummolta tekoahampaita lattialle, niin olet paikkasi
ansainnut. Käytäväsurffailun jälkeen voit laskea hanurisi junan
penkkiin ja hengähtää, paitsi tietenkin jos tulet sellaisesta
paikkaa kuin Kemi ja tiedät että edessäsi on väistämättä
vaihto Oulussa, silloin pitää tehdä valmisteluja.
Junanvaihto
eräänlaisena urheilulajina pitäisi mielesetäni liittää
Olympialaisiin, sillä se tunnin odotus rentoutumatta vie sinut
samaan tunnelmaan mitä esimerkiksi sadan metrin juoksijat aina
kokevat. Odotusaika on pitkä joten asennon on oltava mukava, mutta
silti niin lyhyt ettet voi aivan heittää tavaroita lojumaan ja
asettua kodiksi, pitää olla koko ajan lähtövalmiina. Vietät
tunnin tuijottaen kelloa ja valmistautuen henkisesti
junanvaihdokseen, mutta jokin rikkoo ajatuksesi, konduktööri on
saapunut vaunuun. Näytät lupasi matkustaa ja odotuspeli jatkuu,
valmiina, tarkkana ja toiveikkaana, toiveikkaana siitä että juna ei
olisi kovin myöhässä jottet joutuisi kilpajuoksemaan aikaa
vastaan. Yleensä kaikki on kuitenkin mennyt ihan putkeen. Toistat
vain sen mitä alussa opeteltiin, ja vankkumattoman kokemuksen sekä
adrenaliinivirran avulla revit itsesi raivokkaasti junasta toiseen.
Löydät paikkasi vaikka pimeässä, istut alas ja puhallat ihmisten
kengänpohjista saamasi pölyt ulos keuhkoistasi.
Matka
jatkuu nyt kohti suurempaa määränpäätä, eikä pääteasemasi ja
nykyisen sijaintisi välissä ole kenties yhtään vaihtoa tai
pysäkkiä, nyt voi levätä. Matkaa taittaessa katselet ulos
ikkunasta, tähän vuodenaikaan se on tehtävä päivällä sillä
valovarat ovat iltaisella väissä. Suomessa on pirun paljon puita,
totea tämä ja siirrä seuraavaksi huomiosi matkustajiin. Joku
mummeli röhnöttää penkillään ilman kiireen häivää, muut
ihmiset sankoin joukoin älypuhelimiensä kimpussa kuulokkeet
korvilla, jopa keski-ikäinen pariskunta näppäilee yhdessä tuumin
tablettejaan. Totta kai sinäkin tätä teet, onhan älypuhelin
valtavirran kanootti.
Kilometrit
vaihtuvat kymmeniksi ja kymmenet sadoiksi, istut ikkunan äärellä
kirjaa lukien tai musiikkia kuunnellen, kun matka on pitkä ja päivä
väistyy yön tieltä, voit katsella mahtavia kaupunkimaisemia.
Lukuisat valaistut ikkunat sekä putiikkien valokyltit toivottavat
sinut aina tervetulleeksi uudelle pysäkille. Kun juna alkaa
hiljentää vauhtiaan, näet vain ohi vilahtelevia ihmisiä sekä
kuuntelet kuinka junassa alkaa se pieni mutta tehokas muuttoliikenne.
Matkalainen vaihtaa paikkaansa toisen matkalaisen kanssa, oma kaunis
luonnon kiertokulkunsa. Kaupungeilla on myös oma jännä tapansa
sanoa sinulle ”näkemiin”, sen tekevät isojen liikkeiden
metalliseinät ja niiden päällä olevat neonkyltit, katsot sitä
puolta mitä monet eivät näe. Olenkin monesti saanut näistä
sellaisia ajatuksia, että kaupungit ovat suuria metallilaatikoita,
ikään kuin rakennettu juuri jonkin tietyn symmetrisen muodon
mukaan.
Kaupunkien
laitakadut ja suurena kohoavat aidat ovat totta kai myös vetäneet
puoleensa kivenkovia artisteja, monenmuotoisine graffiteineen. Voin
vain kuvitella kun kaupan takaovesta astuu ulos kauppias, joka nakkaa
roskiin uuden erän myytäväksi kelpaamatonta ruokaa. Rotat
säikähtävät kolahdusta ja vilistävät katuojien viemäreihin
pakoon, kauppias sylkäisee ohi kiitävän junan suuntaan satojen
ihmisten ohittaessa yhden sekunneissa. Kaupan takaovi sulkeutuu kuten
joka yö, jättäen tämän valoin koristellun metallilaatikon omaan
tahrimattomaan loistoonsa. Oletko koskaan kurkannut laatikon
ulkopuollelle? Matkusta junalla ja kiinnitä huomiota näihin
pieniin, mutta siltikin erittäin oivallisiin asioihin.
Kun
kello saattaa itsensä jo kohti keskiyötä, voit tuntea määränpääsi
lähestyvän. Itse ajattelen monesti, että on se kumma että näinkin
nopeasti aika menee, ja nyt haistelemme ilmaa toisella puolella
maata. Jotenkin nautin aina tästä seesteisestä menosta vailla
huolen häivää, nautitko sinä? Vai onko matka puuduttava ja
turhauttava kun et voi tehdä mitään merkittävää? Itse tein
merkittäviä asioita oman yhdeksän tunnin junamatkani aikana,
kirjoitin tämän, lisäksi aloitin uuden kirjan lukemisen. Kankkuni
on puutunut ja selkääni juilii, mutta minä en välitä, olen
perillä.
Rautajätti kiskoja pitkin kulkee
kun kaupunki jälleen silmänsä sulkee
väsynyt on matkamies joka alati valvoo
ohikiitävän kaupungin valoja palvoo
- Joni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti