sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Matka-adapteri: Temadagar

Sunnuntai 14.12.2014

Tänään on suuuuri merkkipäivä! Tai ainakin jonkinlainen merkkipäivä. Edes päivä... eikö? Noh, vaikka tänään ei ehkä virallisesti mitään juhlitakaan ja teknisesti tällä hetkellä on muuten yö, niin kun se päivä täällä joskus valkenee, tulee siitä järjestyksessä kaikkiaan 105. Ruotsissa yhtäjaksoisesti viettämäni päivä.

Historiasta muistamme, että 105 päivään saadaan sopimaan esimerkiksi talvisota, mutta koska täällä ei ole näkynyt liioin talvea kuin sotaakaan (eikä blogia koskevia päätöksiä ainakaan toistaiseksi ole tehty Moskovassa), мне надо... eikun siis minun täytyy ilmeisesti keksiä noille päiville jotain muuta käyttöä.

Näiden noin 2520 Ruotsissa viettämäni tunnin aikana olen oppinut, että vaikka kaiken maailman kirjeenvaihtajat eivät omia merkkipäiviä olekaan vielä saaneet, ei siitä kannata laisinkaan harmistua, sillä kalenterista saattaa hyvinkin löytyä joku muu mieluisa päivä, jota viettää. Havahduin tähän mielenkiintoiseen tosiseikkaan ensimmäisen kerran oikeastaan jo syksyllä, kun lokakuun alussa täällä vietettiin kanelipullapäivää, jota marraskuun alussa seurasi "kladdkakans dag" eli mutakakkupäivä. Marraskuun 13. päivänä puolestaan herkuteltiin voileipäkakkupäivän merkeissä. Eilen vietetyn Lucian päivän kunniaksi taas päätin tehdä pienimuotoista tutkimusta näistä ehkä hieman tuntemattomammiksi jääneistä merkkipäivistä ja löysin Temadagar.se -sivuston, joka on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas: sivustolle on listattu erilaisia teemapäiviä taustatietoineen täyttämään jos jonkinlaista kalenteria.

Tutkittuani asiaa, huomasin, ettei mutakakkupäivä ole vielä mitään, vaan listalta löytyvät mm. tyttöystäväpäivä elokuussa, kebab-päivä syyskuussa ja luonnollisesti tasa-arvon nimissä myös poikakaveripäivä lokakuussa. Edes mainittuna kanelipullapäivänä ei tarvitse tyytyä nauttimaan pullaansa kuivin suin, vaan seuraksi voi ottaa vaikkapa huikan vodkaa, vietetäänhän samana päivänä yllättäen myös kansallista vodkapäivää, joka toistaiseksi vaikuttaisi kuitenkin olevan tunnetumpi Yhdysvalloissa. Tulevia juhlapäiviä, joita en ole vielä täällä päässyt kokemaan, ovat sen sijaan esimerkiksi suomalaisessa kalenterissa nimipäivälleni osuva vasenkätisten päivä elokuussa sekä huhtikuussa vietettävä amatööriradiopäivä. Kansallista valokuvauspäivää en sen sijaan harmikseni listasta löytänyt.

Teemapäivät sekä erityisesti (ja nyt varmaankin myös ymmärrettävästi) niiden puuttuminen otetaan täällä siis ilmeisen vakavasti. Radioon liittyen voikin mainita, että eräänä päivänä kyseistä keksintöä kuunnellessani pääsin todistamaan, kuinka juontajakaksikko joutui syvästi harmissaan, mutta ennen kaikkea epäuskoisena toteamaan ettei kyseiselle päivällä ollut sattunut minkäänlaista merkkitapausta.

Erinäisten teemapäivien lisäksi tutuiksi ovat tulleet myös ajoittaiset kiulu- eikun siis koulupäivät. Viimeksi kuluneen viikon aikana olen oppinut muun muassa, että poliittisista syistä itsensä palasiksi räjäyttäminen on monimutkainen symbolinen teko, jossa yhdistyvät epätoivo ja uhmakkuus. Lisäksi tiedän, että feminismistä löytyy ainakin seitsemän eri alalajia (liberaali, radikaali, marksistinen ja postkolonialistinen sekä standpoint-, queer- ja särartsfeminism) joista ainakin osassa on muutakin epäselvää kuin nimitys. 

Kaiken tämän lisäksi perjantaina pidettiin luento siitä, kuinka kirjoitustehtäviin tulee vastata - siis kun kurssi on nyt jo melkein ohi ja suurin osa tehtävistä on siis jo kirjoitettu. Mielestäni ohjeita hauskempaa kuunneltavaa olivat erilaiset kiellot: kirjoittamaansa tekstiä saa käyttää vain kerran, sillä jos palauttaa saman tekstin useamman eri tehtävänannon yhteydessä, syyllistyy plagioimaan itseään ja joutuu lopulta kurituskäsittelyyn. Myöskin toisten tekstien kopioiminen on kiellettyä - eritysesti opettajien. Varoittava esimerkki tästä oli opiskelija, joka oli palauttanut osana esseetään Wikipediasta kopioimansa sivun, joka olikin yllättäen paljastunut esseen määränneen opettajan itse kirjoittamaksi. 

Lisäksi muistutettiin, että tekstille asetettua sanamäärää ei saa ylittää tai liioin alittaa. Vaikka joku olikin joskus kekseliäästi yrittänyt, ei alamittaisen esseen loppuun myöskään saa kirjoittaa valkoisella fontilla mitä tahansa sanoja (jotka siis jäävät värinsä vuoksi näkymättömiin valkoisella paperilla) niin, että kun tehtävän lukija tarkistaa sanamäärän tekstinkäsittelyohjelmassa, näyttää essee lopulta hyvin mitoitetulta ja sanamäärä erinomaisen oikealta.

Jesse

PS. Taisin muuten olla väärässä - tänään on sittenkin juhlapäivä. Vaikka tänään ei siis päästäkään iloittelemaan ruotsiinmuuton muistopäivän merkeissä, Temadagar.se -sivusto kertoo, että läheltä liippaa silti: tänään nimittäin vietetään kansainvälistä apinapäivää!
  
Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.

3 kommenttia:

  1. Ruotsin kirjeenvaihtajan juttuja on tässä odoteltukin, mutta kyllä oli taas takuuvarmaa, mukaansatempaavaa tarinaa ja aina niin riemastuttavaa luettavaa.Kiitos ja hyvää joulua kirjeenvaihtajalle!!!

    VastaaPoista
  2. Vihdoinkin kuulumisia etelästä! Kylläpä sitä ootettiinki. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  3. Joko Matka-Adapterin kirjeenvaihtaja on palautunut Tukholmaan? Lisää päivityksiä!

    VastaaPoista