Kerron soittamisesta, koska
olen kierosti huijattu kirjoittamaan siitä – käsi puutuu jo nyt. Soittaminen on
oikein mukavaa. Soitan rumpuja. Haluaisin soittaa myös kitaraa ja vaikkapa
bassoa kunnolla. Minulla on bändi, joka soittaa
metalcore-rapcore-punkpop-klassista. Heidän kanssaan on kiva soitella, vaikka siitä ei kauheasti mitään tulekkaan. Kavereistani muutama tykkää soittaa.
Soittaminen
ei ole kovin vaikeaa jos on innostunut ja jaksaa tosissaan opetella. Kavereitten
kanssa on mukavampi opetella kuin omaksi iloksi, koska sillon saa näyttää taitonsa
muillekki. Esiintyminen on myös kivaa silloin harvoin kun pääsee esiintymään,
koska se on jännäää. Soittamisessa käytetään sormia ja siispä sorminäppäryys kehittyy,
tai jos vaikka puhalletaan, niin keuhkot kehittyy. Rytmitaju kehittyy ja tulee
erittäin viisaaksi ja käsien lihaksisto kasvaa. Soitinten kanniskelu esim. vahvistaa
myös käsi- ja olkalihaksia.
Nyt kun olen kierosti huijattuna kirjoittanut
tämän, minun käsilihakseni eivät loppujen lopuksi ole kovin puutuneet – koska soitan
niitä rumpuja.
On siis hienoa soitella soittimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti