Heipparallaa,
Kevättä rinnassa ja niin pois päin.
Taas on ehtinyt vierähtää muutama tovi edellisestä PK:sta, vai?
No, tämän kertainen kirja lyö vertailussa kaikki edelliset kirjat
mennen tullen palatessa. Tämä kirja on ainutlaatuinen teos,
jollaista en ole ja arvatenkaan kukaan teistä ei koskaan ole voinut
kohdata tai edes kuvitellakaan tällaista olevan. Ja varmasti tämä
teos on ainoa kaltaisensa. Kyllä, seison sanojeni takana. Kirja on
nimeltään Tarina vailla loppua (Die unendliche Geschichte,
Michael Ende, ensimmäinen painos saksaksi 1979,
ensimm. suomeksi 1982 Otava,
kolmas painos, 2007 Otava, suomentaja Marja Kyrö).
Miksi menitte niin totisiksi? Kyllä,
kirjan tarina loppuu aikanaan. Kirjassa on vain 492 sivua. ”VAIN?!”
nousee huulillenne. No kuvitelkaa nimensä veroinen ja yli 2000 sivua
pitkä kirja. Tämä kirja sisältää vain vajaa 500 sivua pitkän
tarinan, joka on niin mukaansa tempaava, että sen lukee läpi vaikka
yheltä istumalta. Kirja ei ole ainoastaan mielenkiintoinen ja
ainutlaatuisesti kerrottu, mutta se on myös täynnä hauskoja ja ei
ehkä niin helposti huomattavissa olevia yksityiskohtia. Vain tarkka
lukija voi hoksata ne ;). Kirjan tarina on pääosin kerrottu yhdestä
näkökulmasta, kahdella päähenkilöllä ja kahdella fonttivärillä.
Outoa? Antakaapas kun kerron...
 |
| Kuva täältä |
Bastian on 10-poika. Raukka, pelokas,
huono koulussa, heikko ja muutenkin tyypillinen koulukiusauksen
kohde. Varastettuaan antikvaritaatista kirjan ja pinnaten tunnilta
hän piiloutuu koulun ullakolle lukemaan sitä, uppoutuen kirjan
tarinaan niin, että tuntee olevansa osa sitä. Ja näin käy myös.
Kirja puhuttelee häntä suoraan. Kirjan tarina kertoo Fantaasia
maailmasta, jonka valtiatar on vakavasti sairas ja koko valtakunta
ajautuu kohti tuhoaan. Tyhjyys imee maailmaa vähä vähältä.
Tarinan sankari Atréju lähetetään etsimään syytä tälle
kaikelle. Tarvitaan sankari antamaan valtiattarelle uusi nimi. Uusi
nimi pelastaa kaiken. Mutta sankarin avun saaminen on vaikeampaa kuin
kukaan voi kuvitella. Sankarin pitää tulla toisesta maailmasta.
Sankarin lopulta päästyä Fantaasian valtakuntaan kohtaa häntä
ensin tuntemattomuus, sitten ylistys, vallanhimo ja lopulta Viimeisen
eli Todellisen Toiveensa tavoittelu. Melkoinen seikkailu.
Itse kirjailijasta sitten: Michael
Ende (1929-1995) oli saksalainen kirjailija ja antroposofi. Hän
opiskeli ja työskenteli elämänsä alkuvaiheessa teatterialalla.
Hän ehti olla kahdesti naimisissa tämän ensimmäisen vaimon
kuollessa keuhkosyöpään. Enden ensimmäinen teos on Jim
Knopf und Lukas der Lokomotivführer
(1960) palkittiin Hans Christian Andersenin kirjapalkinnolla. Vaikka
kirja oli menestynyt ja palkittu, sitä syytettiin todellisuudentajun
puuttumisesta. Vuosia myöhemmin Ende kirjoitti teoksen Momo (1973).
Menestystä niittänyt teos Tarina vailla loppua ilmestyi siitä 6
vuotta myöhemmin ja sai hyväksyvän ja innostuneen vastaanoton.
Ende kuoli mahasyöpään 66-vuotiaana.
Ainutlaatuinen teos ja monipuolinen
kerronta, joka tempaa mukaansa kirjailijan. Tarina kerrotaan
uudelleen ja uudelleen itseään toistaen mutta silti aina uudella
jännittävällä tavalla ja kaikesta huolimatta se ei kuitenkaan
toista itseään. Kaikki sitoutuu kaikkeen ja kaikella on
merkityksensä. Kaiken kruunaa lopussa annettava opetus Todellisesta
Toiveesta. Kaikesta tästä kirja ansaitsee 5 tähteä. Suosittelen
kirjaa jokaiselle, joka vain on kiinnostunut lukemaan päättömän,
päättymättömän tarinan.
Pitää alkaa vähän paremmin
harkitsemaan näitä vanhempia teoksia, sillä PK:n historiaa
selatessa aina vanhemmat kirjat ovat ”shokeeraavampia” ja
”jännittävämpiä” kuin uudemmat. Vai antaisko olla
vastakkainaseteltuna että uudemmat ovat ”tosikkoja” ja vanhemmat
”unelmoijia”. Näitä miettiessä toivotan kaikille hyvää
kevään alkua.
Paula Kronqvist
Lähteet:
hyvää kevättä sinullekin!
VastaaPoista