Sunnuntai 10.3.2013
Kylläpä tavara mahtuu joskus helposti kassiin. Vetoketjuakaan ei tarvitse singuttaa, kun unohtaa puolet tavaroistaan sängylle, vaikka katselee niitä pakatessaan. Pakkaspäivän varalle pukeutuneena pakkamisen suorittaisi mielellään kerralla, mutta silti mainittu rituaali toimitetaan lähes jokaisena aamuna bussioppaan tarkistaessa lähtövalmiina huonettaan.
Seuraavaksi aamukuudelta aamupalalle herännyt hahmo raahaa aulaan kaksi kassia ja selkärepun. Sitten pakataan 69 ihmisen tavarat kahteen linja-autoon, kysellään kadonneiden avainten perään kaikilla kielillä ja suunnataan hiihdon lähtöpaikalle. Tähän mennessä unohdettujen ja minulle myöhemmin palautettujen avainten turvin voisin muuten pian avata oman hotellin - huonneen omistusoikeus ei kuitenkaan tunnu siirtyvän avaimen mukana. Liikeideaa kehitellään toistaiseksi.
Hiihtäjien lähdettyä bussit suuntaavat huoltopisteelle odottamaan nopeimpia sivakoijia, jotka ykkösbussi toimittaa seuraavalle hotellille. Bussiopas majailee kakkosbussissa, joka odottaa viimeisten hiihtäjien tuloon saakka.
Odotteluaika kuluu kauppareissuihin (aurinkolasit, rakkolaastarit, korvatulpat), lukuisiin tarkistuspuheluihin, esimerkiksi seuraavan hotellin palveluihin liittyen, ja majoituslistan täyttöön.
Listalle merkitään hotellin huonejako. Aikaa toimitukseen kuluu reilusti, sillä kaikilla on toistaan kovempi hinku vaikuttaa lopputulokseen. "2+1 hh, 3 hh, pari..." on bussioppaalle tyypillistä mutinaa.
Tämän päivän lista ei löytänyt tietään ajoissa perille ja Ranualla bussiopas saikin tervehtiä kahden hengen huoneeseen pyrkinyttä kolmantena saapunutta hiihtäjää sanoen: "Meillä on ongelma."
Huonejaon selvittyä oppaamme patikoi suojatietä markettiin, jossa myytiin tavaraa kihartimista monitoimikoneisiin, mutta hiihtäjältä hävinnyttä puhelimenlaturia ei kuitenkaan löytynyt. Ainoastaan Ranualla voi nähdä ihmisten käyvän kaupassa moottorikelkalla.
Monissa hotelleissa mehu tarjoillllaan automaatista, jossa on vierekkäin "laatunapit" ja niiden alla vastaavat hanat. Täällä Ranualla sain kuitenkin omenamehun sormilleni, kun muuten tutunnäköisessä koneessa hanat eivät olleetkaan suoraa nappiensa alla, vaan kaikki yhdessä koneen keskellä. Laittaessani lasin oikeaan reunaan, mehu päättikin saapua vasemmalta. Bussiopas pälyili nolona ympärilleen käsiään kuivaten.
Tänään 86 kilometriä urakoineet hiihtäjät sivakoivat oppaineen huomenna 46 kilometriä Hosiolle.
Jesse
Bussioppaan lokikirjaan on tarkoitus - mahdollisuuksien ja nettiyhteyden mukaan - kerätä RR1-ryhmän bussiopas-Jessen tunnelmia Rajalta Rajalle -hiihtoreitin varrelta mm. blogipäivitysten ja valokuvien muodossa. Kaikki merkinnät koottuna tämän linkin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti