Vastuullinen Aikuisuus -Seminaari

Terve ja heipähei! Se olisi Joni täällä taas pitkästä aikaa näppäimistön äärellä. Vaikka luulitte jo päässeenne minusta eroon, niin nytpä minulla on taas ihan uutta juttua suollettavana. Ottakaa mietintämyssynne esiin, venytelkää leukoja koska minulla on tässä sellaista tavaraa, jota pitää pureksia kunnolla ennen nielemistä ja sisäistämistä.

Eräänä harmaana tiistai-aamuna ohjasin itseni Peräpohjolan opistolle. Siellä käytiin Vastuullinen Aikuisuus -Seminaari. Sain käteeni reilun kuuden tunnin pituisen ohjelmasuunnitelman, pyörittelin sitä kädessäni ja kaivoin vaikut korvistani, kohta alkaisi tulla tuutin täydeltä tietoa. Mutta kun luulin ottavani mukavan asennon luentosalin tuolilla, niin Lusku nakitti minut videokameran taakse. Urani kameramies-Bobina oli saanut alkusysäyksen.

Seminaari aloitettiin Aineen taidemuseon Sirius-hankkeella, videolla nimeltä "Ulkoistettu". Se oli hyvin hienosti väsätty vaha-animaatio, käsitellen hyvin viekkaalla tavalla elämän mutkia vanhempien väkivaltaisesta käytöksestä omaan aikuisiän sortumiseen. Katsomossa oli videon aiheeseenkin nähden hyvin hyvin hiljaista.

Videon jälkeen rehtori Jyri Ulvinen avasi seminaarin lyhyellä tervehdyksellä. Seminaari olisi aiheen "Nuorten syrjäytyminen ja siihen liittyvät seikat" -neljäs osa. Olin siis missannut kolme edellistä, toivottavasti pysyisin kärryillä.

Sitten siirryttiin ensimmäiseen osaan jota käsiteltiin, pelaaminen. Miten nuoret pelaavat, mitä he pelaavat, milloin he pelaavat? Käsiteltiin uhkapelaaminen, muut pelaamisen muodot ja minkälaisia pelaajia on. Kaava ei sinällään ole mikään yksinkertainen. Tutuimmat pelit joita me tiedämme, ovat varmasti peräisin yhteisösivustoltamme Facebookista. Farmville ja kaikki muutkin villet joita sieltä löytää, eri pelit joiden kehittämiseen Facebook on panostanut. Jos pystyt pelaamaan ja viettämään siellä sivustolla aikaasi muutenkin kuin juttelemalla kavereiden ja tuttavien kanssa, niin silloinhan sinä et muualla olekaan. Hyvin pelattu, Facebook, hyvin pelattu.

Uhkapelaamiseen kiinnitettiin erittäin paljon huomiota. Puhuttiin normaaleista uhkapelaamisista, jotka olivat esim. Veikkauksen tai RAY:n sivuilla esiintyvät rahapelit. Mutta sitten keskityttiin myös niinsanottuihin "harmaisiin uhkapeleihin", jotka eivät suoranaisesti olleet uhkapelejä, mutta joihin pystyi omaa rahaa sijoittamaan. Yksi tällainen sivusto oli Topkani. Siellä ei tuurilla ole mitään tekemistä, siellä pelataan taidolla, mutta omasta tuloksesta voi lyödä vetoa. Tämä sivuuttaa uhkapelaamisen koska siihen ei liity onnenkantamoista, mutta tämä siitä huolimatta voi kerätä rahasi tililtä hyvinkin näppärästi. Kaikkihan me tiedämme miten koukuttavaa uhkapelaaminen on, ja rahalla pelaaminen ylipäätänsä. Allekirjoittanutkin sujauttaa aina silloin tällöin euron pelikoneeseen, miksi? En minä tiedä. Se vain tuntuu, että jos sitä nyt yhden pelin pelaisi, jälkeenpäin kaduttaa kun sinne meni kaksi euroa hukkaan. Sama reaktio kun syöt sen pullan mitä sinun ei pitänyt alun perinkään syödä. Tämä ilmiö on nuorilla erittäin tarttuvaa. Mutta on siinä muutakin:

Jopa ilman rahaa pelattaviin peleihin pystyy ostamaan joitain "komponentteja" oikealla rahalla. Tästä pääsemmekin toiseen isoon peliaiheeseen: Roolipelit. Anteeksi, mutta näpäytän nyt entteriä pari kertaa.

Roolipelaaminen, World Of Warcraft, Starcraft 1-2, League Of Legends, DOTA2... Näitä on lukematon määrä. Lukematon on myös määrä miten näihin pystyy syytämään rahaa. Pienellä kortin heilautuksella pystyt ostamaan hahmollesi uusia kykyjä ja taitoja, uusi tavaroita, parantamaan kestävyyttä jne jne... Tämä on varsinkin ymmärtämättömän kässissä hyvin hyvin riskialtista. Ostokset voivat liikkua vain 0.75 sentistä pariin euroon, mutta kun näitä tehdään tarpeeksi, niin äkkiä pienistä rahapuroista syntyy valtavia laskuja.

Pelimaailmaan myös jää koukkuun moni. Äkkiä pelaamisesta tulee päivän ykkösprioriteetti. Tavoite päivälle on saada hahmo kehittymään, tavoite on tehdä jotain, joka vie aikaa esim. jostain niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin nukkuminen. Ilman unta ei kohta koulukaan maistu ja siitähän vasta riemu repeääkin. Mutta puheessa painotettiin erästä hyvin tärkeää seikkaa: Runsas pelaaminen ei AINA tarkoita ongelmapelaamista. Jotkut vain nauttivat pelaamisesta isoina määrinä, he eivät koe sitä ongelmaksi, eikä siitä synny ongelmia. Pelaaminen on vasta ongelma, kun se vaikuttaa normaaliin arkipäivään, työhön, kouluun tai terveyteen.

Esimerkiksi Koreassa on ammatikseen pelaavia ihmisiä. He treenaavat jotain peliä, he menevät kilpailuihin ja niissä kilpailuissa liikkuvat isot palkinnot. Puhutaan sadoista tuhansista dollareista. 

Välissä tuli video nuoresta miehestä, jota työpaikka oli viilannut linssiin. Työsopimus ei ollut luvatulla tavalla jatkunut, ja hän oli jäänyt työttömäksi. Pitkään jatkunut työttömyys vaihtui ärtymyksestä masennukseksi, mutta onneksi hänellä oli kuitenkin tukiverkko, perhe. Uskon että kaikille ei samaa onnea ole suotu. Videon otsikko oli "Entä jos se olisitkin sinä?"

Pelaamisen ihmeellisestä maailmasta siirryttiin aiheeseen Vanhemmuus murroksessa. Selontekijänä Suomen vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Aihe käsitteli sitä, miten itse vanhemmuus on muuttunut vuosien saatossa. Ennen asia oli selvä, nainen hoiti kodin ja lapsen, mies kävi töissä ja tienasi. Nuorista oltiin myös huolissaan, sanottiin että nuoret pelaavat outoja pelejä ja tanssivat itsensä hengiltä. Siksi perustettiin Suomen vanhempainliitto.

Vanhemmuus murroksessa -aihe oli kuitenkin enemmän siinä, kuinka isät jäivät kotiin hoitamaan lapsia, että äiti sai levätä. Lopulta äidit pystyivät vapaasti käymään töissä, kun isä pystyi jäämään kotiin. Se siitä lyhyesti.

Lounaan jälkeen vuorossa oli jälleen verrattain vakavaa aihetta. Jouni tuli kertomaan omasta menneisyydestään. Lapsena oli vanhempien väkivaltaa, isä hakkasi äitiä ja välillä lapsiakin. Huonosta lapsuudesta kasvoi agressio, jopa niin suureksi että Jouni päätyi pahoinpitelemään tappomielessä isänsä pesäpallomailalla. Tästä alkoi kierre, johon liittyi nuorisokoteja, koulukoteja kuin ihan suoraa laitoshoitoakin. Nuori mies tarttui syöksykierteen aikana epätoivoisesti edes johonkin, jonka avulla pysyisi järjissään, huumeisiin. Jounin omien sanojen mukaan tuli kokeiltua kaikki. Kierteen katkaisi kuitenkin yksi, nimittäin järjestö Kris, eli Rikollisten Revanssi Yhteiskunnassa. Yhteisö toimii eheyttäen ja sopeuttaen entisiä rikollisia takaisin yhteiskuntaan. Kris auttaa takaamaan ihmisen perustarpeet, kodin, työpaikan, toimeentulemisen. Jounin omin sanoin: "Se oli ensimmäinen paikka missä mua katsottiin kuten ihmistä, hyväksyttiin mut sellaisena kun mä oon, jossa mä olin saman arvoinen kuin muutkin." 

Yleisössäkään ei voitu pidätellä kyyneleitä enää tässä kohtaa, tuska joka nuorelta mieheltä tuli, oli käsin kosketeltava. Myös se ääretön rohkeus tulla puhumaan suuren yleisön eteen omasta synkästä menneisyydestään, se ei ole mikään pieni ponnistus. Nyt Jouni oli ollut vuoden kuivilla ja pääsemässä takaisin jaloilleen, saanut oman kämpän. Hänen elämänhaaveensa on perustaa oma perhe, elämäntehtävänsä auttaa niitä jotka ovat samassa tilanteessa missä hän itse oli. 

Yleisö nousi puheen päätyttyä seisomaan ja antoi raikuvat aplodit puhujalle, se kosketti monia todella syvältä.

Tämän jälkeen vuorossa  oli esitys Peräpohjolan Opiston
nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opiskelijoilta. Tunsin
siirtyneeni 70-luvulle kun punkkarit juoksivat lavalla. Perään seurasi kasa bensalenkkareita, pissiksiä ja hippejä. Aihe oli nuorison alakulttuurien sekoittuminen. Nuoriso-ohjaajat ottivat nämä joukot ja antoivat heille paikan missä olla, siellä ryhmät kohtasivat ja saivat jokainen tutustua toisiinsa, ehkä jopa heidän omiin toimintamalleihinsa. Todella antoisa esitys, todella hyvän huumorin kanssa höystettynä.

"Syrjäytyneet eivät tee väärin, me olemme tehneet jotain väärin."

Vuorossa olikin oma julkisuudenhenkilömme, Karri Pekka Matias Miettinen AKA räppäri Paleface. Alkuun hän lauloi todella hyvän laulun, sitten hän otti yhteiskunnasta kunnon kuristusotteen kummallakin kädellä, ja alkoi käymään läpi sitä, mikä tässä yhteiskunnassa pohjimmiltaan myös ajaa nuoria syrjäytymään. Hyvin mies kertoi, kun sanoi että yhteiskunnan pitää muuttua ja muovautua, kuten kansakin muovautuu. Nuorten pitäisi saada kokea onnistumisentunteita, ei epäonnistumisia epäonnistumisien perään. Nuorten ei pitäisi elää elämäänsä siten, että joku istuu koko ajan vieressä kertoen mitä sinä teet väärin. Koulujen pitäisi myös muokkautua, oppimisen pitäisi muokkautua. Peruskoulu suosii niitä, jotka ovat hiljaisia kuuntelijoita, ei ole sijaa omille mielipiteille tai ajatuksille, kunhan vain olet hiljaa ja omaksut kaiken minkä opettaja pöydän toisella puolella sinulle sanoo.

Suomen alkoholikulttuuri sai myös oman osansa päihdekulttuurin lisäksi, Miettinen ei säästellyt sanojaan puhuessaan tästä. Miksi yhteiskunta rankaisee niitä jotka haluavat parantua? Lähtökohtaisesti paraneminen huumekierteestä tai sellaista ei ole mahdollista, jos sinä et voi puhua siitä avoimesti leimaantumatta rikolliseksi. Mutta alkoholia, sitä saa juoda, ja sitä on suotavaakin juoda. Voit juoda viinaa viikon putkeen, hyvä hyvä, krapulahan siitä vain tulee, kuuluu myös nuoren elämään, mutta koskepa johonkin muuhun kuin alkoholiin, olet yhteiskunnan pohjasakkaa ja joutaisit vankilaan. 

Suomalainen kulttuuri yleensäkin joutui syynin alle. Räppäri itse oli käynyt afrikassa, köyhässä kylässä jossa ihmiset elivät alle dollarilla päivä. Jokainen päivä herätään miettien, miten tästä päivästä selviää? Miten ruokin lapseni tänään? Toivottavasti kaikki heräävät. Siitä huolimatta siellä hymyiltiin.

"Suomessa kävellään naama norsun#!#¤! vaikka kaikki on hyvin".

Suurin huolenaihe on kun kännykästä loppuu akku. Netti ei toimi = päivä on pilalla. Ison kasvun paikka, todella ison kasvun paikka. Artisti lopetti puheenvuoronsa aploodeihin sekä miettiviin ilmeisiin. 

Tanssiesitys Tornion nuorisotoimen tanssitoiminnalta oli todella hyvin organisoitu. Tanssijat tulvivat sisään eri tahdeissa eri teemoilla, ja antoivat kaikkensa. Suosionosoitukset olivat valtaisat.

"Elämäntapavalittajia."

Nuorten näkökulma vastuulliseen aikuisuuteen tuli esittämään Ville Santamäki Tornion nuorisoneuvostosta. Sanoma oli selkeä, nuorten pitää itse opetella tekemään asiansa, maksamaan laskunsa ja hoitamaan taloutensa. Vanhemmat ovat vastuullisina siinä tukena. Myös ongelmissa pitäisi kuunnella ja auttaa, ei vain olla hällä-väliä -asenteella liikenteessä.

Loppukeskustelun tuulissa esitettiin liikuttuneisuutensa Jounin tarinaa kohtaan sekä muut asiat jotka olivat selvästi purreet seminaarin aikana. Rehtori Jyri Ulvinen piti päätöspuheensa kiittäen kaikkia osallistujia, myös artisti Palefacen kirjavaa kirosanavalikoimaa, joita hän käytti puheensa tehostamiseksi.

Että sellainen seminaari se. Tapahtuman päätteeksi oli korvien väli todella täynnä kaikenlaisia mietteitä ja ajatuksia, joita pyöritteli kuin sukkapuikkoja pitkälle yöhön. Kiitos mielenkiinnostanne lukea, ihmiset. Seminaari on videokuvattu. 

- Joni