Joko olette oppineet? Kyllä vain,
tällä kertaa on vuorossa uusi kirja. Tällä kertaa kyseessä on
Mary Higgins Clarkin Unissakävelijä. Kirja on ilmestyny vuonna 2008
Tammen julkaisema, englanninkielinen teos I Heard That Song Before
ilmestyi vuotta aikaisemmin. Suomentajana on toiminut Heikki
Kaskimies. Tämä ainutlaatuinen dekkari pääsee nyt Paulan
Kirjastossa hyvään käsittelyyn.
Mary
Higgins Clark (s. 1929) on yhdysvaltalainen kirjailija.
Läpimurtoteoksestaan Vaanivat silmät (v. 1977, alk. A Stranger Is
Watching)
lähtien tämä jännityksen kuningatar, kuten yhdysvaltalaiset häntä
nimittävät, on julkaissut kirjoja vuodesta 1975 aktiivisesti tähän
päivään saakka. Hänen valtavasta tuotannostaan nostan nyt esille
esikoisteoksen Missä lapset ovat? (v. 1975, alk. Where Are The
Children?), Kuu paistaa haudallesi (v. 1996, alk. The Moonlight
Becomes You) ja viimeisin kirja, jota tosin ei ole vielä julkaistu
suomeksi The Lost Years (v. 2012)
Kay Lansingin elämä saa äkkikäännöksen, kun hänen elämäänsä astuu hurmaava kartanonherra Peter Carrington. Muutaman viikon seurustelun jälkeen pari menee naimisiin, mutta jo seuraavana päivänä ongelmat alkavat ja historiankirjat avautuvat. Peter pidätetään syytettynä sekä 22 vuotta sitten kadonneen Susan Althorpin että Peterin entisen vaimon Crace Carringtonin murhasta. Skandaali paisuu paisumistaan, kun poliisit aloittavat tutkimustyön kartanon tontilla ja he löytävät Susan Althorpin sekä Kayn isän, Jonathan Lansingin ruumiit. Peteriä syytetään siis vielä Kayn isän murhasta. Asiaa hankaloittamassa on Kaytä häiritsevä muistikuva miehestä ja naisesta riitelemässä rahasta Carringtonien kartanon vintillä olevassa kappelissa 22 vuotta sitten. Soppaa on hämmentämässä vielä Peterin unissakävely. Vaikka hän olisikin tehnyt edellä mainitut rikokset, hän ei muista tekeneensä niitä. Mutta jos Peter ei ole murhaaja, kuka on? Liittyykö mysteeri mieheen, joka hyräilee kappelista lähdettyään Kaylle tärkeää sävelmää? Ja mihin ovat kadonneet kaikki tapausten avaintodisteet?
Annan kirjalle 4 ja ½ tähteä seuraavin perusteilla: Kirjan kannesta voi jo päätellä, että kirja on hämärä ja mielenkiintoinen. Juonten sekoittuessa toisiinsa lukija ei kyllästy ja juoni tempaa mukaansa. Laiskojenkin lukijoiden kannattaa harkita teoksen lukemista, sillä kappaleet olivat lyhyitä, mikä kokemuksien perusteella vain innostaa lukemaan kirjan vaikka samalta istumalta kannesta kanteen. Jos mennään periaatteella ”Luen vielä tämän kappaleen... oho, meni kolme...” niin se on piakkoin mahdollista. Tarinassa on paljon henkilöitä, joten siitä vähän miinusta kaikkien muistamisessa. Onneksi henkilöt hyppäävät jossain vaiheessa tarinan junaan ja matkaavat päätepysäkille asti. Hankalaa oli myös aina erottaa Peter Carrington ja Peter Carrington nuorempi (edeltävän poika). Aina ei käynyt ilmi, kummasta puhuttiin. Muuten tarina oli ihastuttava ja toimii erinomaisena esimerkkinä, että rakkaudella ei ole aikaa eikä rahaa, mutta luottamusta, kärsivällisyyttä ja uskomista niitäkin enemmän.
Tuttuun tapaan Paulan Kirjasto ilmestyy taas kahden viikon kuluttua. Siihen mennessä toivotan kaikille hyvää marraskuun alkua.
Paula
Kronqvist
Yeah! Hyvä Paula!
VastaaPoistaTarvisin apua tämän Kuu paistaa haudallesi kirjan kanssa. Kuka murhasi Nualan ja kuka hautasi Maggien elävältä? Ja miksi?
VastaaPoistaTässä Kuu paistaa haudallesi kirjassa niin kuka oli murhien takana ja miksi? Selventäkää mulle juoni!
VastaaPoista