Valo- mitä?

Niin... Kysehän on siis termistä "valomaalaus". Mitäkö valomaalaus on? Noh, itse kaivoin ihan Wikipedian esille jotta saisin selvyyden tähän arvoitukseen. Eteeni lyötiin muutama rivi vaikeita sanoja ja termejä, joihin ei osannut sanoa juuta tai jaata.

Mutta minäpä olin itse paikalla, näkemässä ja kuulemassa kuinka tämä valokuvaustyyli tapahtui. Ensimmäisenä sullouduimme kaikki pieneen huoneeseen Aaltosen tiloissa, jonka jälkeen löimme kaikki mahdolliset valonlähteet kiinni. Lusku toivotti tervetulleeksi firman pikkujouluihin ja aloimme asetella kameraa paikalleen. Idea on siis yksinkertainen; Kamera rekisteröi kennoonsa kaikki pimeässä näkyvät valonlähteet ja noin 30 sekunnin kuluttua näpsäisee siitä kuvan. Erinväristen ja näköisten lamppujen avulla voi saada aikaan mitä eriskummallisimpia kuvioita sekä kuvata vaikka millaisia esineitä.
Mitä tämä meinaa sitten lampun kantajalle ja valon tuojalle? Menet kameran eteen säkkipimeässä, sytytät lamppusi ja sätkit kuin kohtauksen saanut epileptikko discossa. Siinä sitä menoa katsellessani sain nostalgisen tunteen, että olen nähnyt jossain tuota heilumista aiemminkin. Myöhemmin muistin että jengi tekee sitä joka viikonloppu ravintoloiden tanssilattialla. Heilumisella saatiin aikaan jopa kirjoitusta.

Vähän moitittavaa löytyi siitä, että oven alta kajasti mahdottoman paljon valoa. Vaikka heilutinkin kädessäni kaiken pelastavaa jeesusteippirullaa niin jätimme asian sikseen.

Pääsimme myös kokeilemaan oman naamamme valottamista monessa eri kulmassa. Tarkoitus oli pistää naamalle hurmaavimmat ilmeemme ja hieroa taskulamppua ohimoomme. Tuloksena oli jotain jolla voisi säikytellä pikkulapsia Halloweenina.


Asia jonka me saimme onnistumaan erittäin hyvin, oli esineen valottaminen. Tässä tapauksessa kohteeksi pääsi puoliksi juotu limukkapullo. Katsokaa nyt sitä, tuon kun kehystäisi ja myisi modernina taiteena niin voisi lähteä jo eläkkeelle.




Kaiken kaikkiaan projekti onnistui erittäin hyvin. Naurunhörähdyksistä päätellen asialla oli myös taiteellisuuden sijasta myös jonkinsortin viihdearvoakin. En voi muuta kuin suositella kaikille taiteenystäville ja taiteenmielisille. Tiedänkin jo miten saisin vanhan ja ruosteisen polkupyöräni jälleenmyyntiarvoa kohotettua.

- Joni

Valoja tauluun!

Miten valoista saa parhaan hyödyn? Totta kai sammuttamalla ne!

Sama pätee myös Hertzilän studioon. Jotta sitä voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, tulee sen ikkunat teipata umpeen. Sisään pimeään huoneeseen houkutellaan joukko pahaa-aavistamattomia toimittajia, jotka määrätään pidättämään hengitystään – toistaiseksi. Kun kaikki ovat saaneet leikistä tarpeekseen, voidaan lopultakin alkaa harjoittelemaan valomaalausta.

Valomaalauksessa hyödynnetään kameran pitkää suljinaikaa. Sulkimen ollessa avattuna jää kennolle esimerkiksi pimeässä huoneessa liikutetun taskulampun jälki. Tekniikkaa voi käyttää rivojen viestien kirjoittamisen lisäksi vaikkapa tuotekuvaukseen, jolloin kuvattavaa esinettä valaistaan erivärisillä valoilla eri puolilta, kunnes osapuilleen tuhannen ruudun jälkeen päästään lähemmäksi haluttua lopputulosta.

Monitoimistudiossa (toisinaan on kuitenkin käytetty myös käsitettä monitoimimattomuusstudio) maalailtiin muun muassa limsapulloa (kts. yllä kuva). Tekniikan selvittyä siirryttiin mainittuihin teksteihin ja kuvioihin. Illan aikana selvisi, että valomaalaus on ennen kaikkea kokeilua kokeilun perään oikeaan lopputulokseen pääsemiseksi. Hauskinta antia olikin selvästi juuri puoliminuuttinen, jonka suljin oli auki ja mahdollisuudet valomaalaukseen parhaat. Edellytyksenä kuvan onnistumiselle vaikutti kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä olevan hiiskumaton hiljaisuus ja ajatuksennopea jähmettyminen, kunnes kameran takaa toisin määrättiin.

Luskun esimerkkikuvissa hengitystä on siis pidätelty 30 sekuntia ja käytetty aukkoa 5,6–6,3.

Jesse