keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Paulan kirjasto


Heippa kaikille!

Olen Paula Kronqvist ja alan nyt tästä etteenpäin pitämään kirja-arvostelu palstaa täällä Adapterissa. Tarkoitukseni on kirjoittaa joka toinen viikko jostakin kirjasta arvostelu ja suositukset. Joka toinen viikko on joku uusi kirja ja joka toinen joku vanha. Arvostelujärjestelmäksi olen päättänyt valita 1-5 tähteä, joista 1 on huonoin ja 5 parhain.

Olen itse himolukija, luen joka ilta vähintään tunnin jotakin kirjaa. Lähinnä luen
rikosdekkareita tai sarjoja, kuten Harry Potter, Twilight, Maria Kallio ja Harjunpää yms, mutta olen lukenut myös biografioita ja elämänkertoja mm. ABBAn ja Walt Disneyn. Pyrin aina lukemaan koko kirjasarjan, että en sinänsä ole kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Mutta pyrin lukemaan vaihtelevaa kirjallisuutta, jotta te lukijat voitte samaistua niihin ja kiinnostua lukemisesta.

Tämänkertainen kirja on Leena Lehtolaisen ”Minne tytöt kadonneet”. Kirja on ilmestynyt
vuonna 2010, ja se on ollut myynnissä kaikissa lehtipisteissä. Kustantajana toimii Tammi. Kirja on
uusin Maria Kallio -dekkari. Lehtolainen on kirjoittanut muitakin dekkareita ja nuorten kirjoja mm.
Ja äkkiä onkin toukokuu (1976), Henkivartija (2009) ja Kun luulit unohtaneesi (2002).
Maria Kallio on Leena Lehtolaisen luoma poliisihahmo, joka työskentelee Espoon poliisissa
tutkien rikoksia, ryöstöjä, murhia ja muita henkirikoksia. Muita Mariasta kertovia kirjoja ovat mm.
Ensimmäinen murhani (1993), Kuolemanspiraali (1997) ja Ennen Lähtöä (2000).

Kirjojen aikana hän menee naimisiin, saa lapsia, ylenee poliisivoimissa ja vaihtaa työpaikkaa. Tässä jo 11:ssä Maria Kallio -dekkarissa hän siirtyy Espoon poliisiin uudestaan ylikomisaarion virkaan ja toimimaan
outojen katoamistapausten tutkimuksen johtajana aputovereinaan hänellä toimivat aina niin
mukavat Pekka Koivu ja Ville Puupponen. Kolme nuorta maahanmuuttajatyttöä on kadonnut
oudoissa olosuhteissa. Heidän perheensä ovat huolissaan ja kaverit ja koulutoverit ihmettelevät,
minne tytöt ovat kadonneet. Tutkimustyö saa nopean käänteen, kun maahanmuuttaja Noor Ezfahani
löydetään kuolleena koulun takapihalta. Marian tutkimussolu saa käskyn toimia yhteistyössä
henkirikosjaoksen kanssa, joka tutkii murhaa. Maria uskoo katoamistapausten ja murhan liittyvän
toisiinsa. Saadessaan yhä enemmän selville tapauksista Maria joutuu aina vain syvemmälle outoa
maahanmuuttajia vastaan kohdistuvaa liikettä. Kaiken lisäksi mielessä kummittelee pommiräjähdys
Afganistanissa, johon Maria on vähällä kuolla.

Kirjassa on 342 sivua, eli se on paksuultaan ihan tavallinen dekkari. Se ei ollut mitenkään
tylsä, ettei sitä olisi tehnyt mieli lukea, mutta tapahtumat kulkevat vähän liian nopeasti ilman että
lukija pysyy mukana. Jotkut kirjan tapahtumat eivät liity tarinankerrontaan mitenkään, ne vain
tapahtuu osana sivujuonta. Tarina oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava nopeine käännöksineen ja outoine tapahtumineen. Kappaleet olivat lyhyitä, ja ne tempasivat mukaansa. Kun luin kirjaa koulussa välituntisin ja huomasin, että kirjan kappale lähestyy loppuaan, minun oli pakko ehtiä lukea kappale loppuun ennen tunnin alkua.

Arvosanaksi annan 4 tähteä, koska tarina oli muuten hyvä sen sekavaisuutta lukuun ottamatta, ja tarina oli ajankohtainen koskien maahanmuuttajiin koskevia ennakkoluuloja. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa dekkarit ja haluavat hyvän lukukokemuksen. Jos haluat lukea kirjan, löydät se Tornion kirjaston dekkariosastolta yläkerrasta palvelutiskin yläpuolelta.

Että tällasta tällä kertaa. Seuraava arvostelu ilmestyy kahden viikon päästä keskiviikkona. Nähdäämpä silloin!
Tv: Paula Kronqvist

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti