Nuva 16 meni mettään

Lähdettiin 24.tammikuuta talvileirille Rovaniemen Leirikariin Nuva16 kanssa. Kaikki oltiin tosi väsyneitä, mutta hengissä ollaan edelleen. Päästiin perille n.12 aikaan, purettiin tavarat ja syötiin. Sen jälkeen lähdettiin ulos leikkimään, luvassa oli ponisambaa ja pallo paikalla-leikki. Täällä on ihan älyttömästi lunta missä temmeltää. Rapia tunti ulkoiltiin, ja käytiin kiertelemässä ympäristössä. Sitten oli hieman luppoaikaa, jonka jälkeen syötiin oppilaiden valmistamat tortillat. Hauskuuden lomassa pidettiin pieni rentoutumishetki, jonka jälkeen oli luvassa lisää leikkejä ja improamista. Illan päätteeksi yksi pienryhmistämme oli järjestänyt impronäytelmän Lumikki ja seitsemän hyypiötä. Sitten olikin jo nukkumaanmenoaika. Tällaista tänään, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Tervehdys kaikki ihanat ihmiset!

Olen Ari-Pekka Alafrantti 22-vuotias nuori mies Torniosta. Tällä hetkellä opiskelen Peräpohjolan Opistolla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ensimmäistä vuotta. Harrastuksiini kuuluu monenlainen liikunta, mm. juoksu, hiihto ja uinti.

Koulutukseen kuuluu mediapassin suorittaminen, joka sisältää valokuvausosion. Kuvasin opiskelija Seija Hyyryläistä tehtävääni varten.


Vasemmanpuoleisessa kuvassa Seija esiintyy kiltin opiskelijan roolissa. Oikeanpuoleisessa kuvassa hevimuija on vauhdissa.

En ollut aikaisemmin käyttänyt järjestelmäkameraa enkä käsitellyt kuvia mitenkään. Oli mukava havaita, kuinka tietokoneella kuvaohjelmalla voi saada kuvista aivan erilaisia kuin alkuperäinen versio.


 

                                              Näissä kuvissa Seija poseeraa veikeästi tuolin kanssa. Ideana oli harjoitella kuvaamista siten, että mallilla on jotain rekvisiittaa kuvassa.

Kuvissahan voi käyttää mitä tahansa rekvisiittaa apuna: vain mielikuvitus on rajana.

Kokeilevaa kuvankäsittelyä

I'm a strong woman

                                                               

  

Järjestelmäkameralla kuvaaminen oli hankalaa, koska se poikkeaa paljon puhelimella kuvaamisesta. Sain kuitenkin otettua erilaisia kuvia ja muokkailtua niitä hieman. Samalla tuli tutuksi blogikirjoittaminen ja tekstin värittäminen omilla kuvilla. 

                                                                 

Haaveilu tekee hyvää - dreams come true :)

Ensimmäinen kohtaaminen "järkkärikameran" kanssa

Heissan tässäpä Hyyryläisen Seija Kemistä ja ikäähän on jo 53-vuotta..siis jonkin verran vanhempi, kuin muut opiskelukaverini.. ja olen suorittamassa mediapassia Aaltosessa, joka on osa koulutustani, eli opiskelen Peräpohjolan Opistolla, Nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi, eli NUVA16

Tässä olisi katsottavaksi ensimmäisiä kuviani jotka otin  järjestelmäkameralla...eli olen siis ihan vihree tuolla saralla..tätä projektia teen ja veivaan yhdessä Ari-Pekka Alafrantin kanssa kavereiden kesken A-P

Onpa varsin mielenkiintoista oppia uusia juttuja! mitähän tässä vielä oppiikaan, kun opinnot etenee....

 Tässä kuvassa, on minun mielestä  sellaista hyvin mystistä ..
ja arvoituksellista, eli valojen sinffoniaa sanoisin.

 

                      ja tämä kuva kertoo varmaankin rennosta olosta koulupäivän jälkeen...

                        

Vakavaa mietiskelyä ja johan vähän naurattaakin jo..AP

                                        Salaiset agentit Tia & Antte  koulukaverit NUVA 16

Tässä vertailussa alkuperäinen ja muokattu AP

Tanssiaiset

Opiskelijatoiminnan tuki ry järjesti tanssiaiset Peräpohjolan Opistolla koulumme oppilaille. Sali täyttyi lämpimästä ja rennosta tunnelmasta, upeista puvuista, hyvästä musiikista ja herkullisista tarjoiltavista. Tässä kokemuksia tanssiaisista järjestäjän ja vieraiden näkökulmasta:

Järjestäjä Julia Mikkola, 17v

Mitä muuta Opiskelijatoiminnan tuki ry järjestää?

• Me pyritään aina siihen, että parannetaan opiston opiskelijoiden hyvinvointia.

Millaista on ollut järjestää tanssiaisia?

• Kiireistä, mutta toisaalta myös tosi kivvaa että on saanu tehä vaikka mitä näitten etteen ja nyt se sitten palkitaan.

Mikä oli työläintä tanssiaisten järjestämisessä?

• En osaa sanoa työläintä, kokonaisuudessa oli tekemistä kyllä.

Montako ihmistä on kutsuttu?

• Kaikki Peräpohjolan opiston opiskelijat, henkilöstö, nuva opsot, kaitot ja apa-ryhmät

Kauanko tanssiaisten suunnittelussa on mennyt aikaa?

• No tuossa kuukausi sitten me pistettiin tämä aluilleen ja siitä se sitten lähti.

Miten tanssiaiset on kustannettu?

• Opiskelijatoiminnan tuki ry on kustantanut nämä tanssiaiset.

Mikä oli tanssiaisten budjetti?

• Budjetti oli semmoset 300 euroa ja siihen sitten sisältyy kaikki tarjottavat ja kaikki muu mihin sitten on menny.

Mikä mielestäsi onnistui illassa hyvin?

• Kyllä tämä ilta minun mielestä kokonaisuudessaan onnistu hyvin.

Mitä tekisit toisin?

• Ehkä ois elävöittäny enemmän jos ois ollu elävää musiikki, se vois tuua semmosta tunnelmaa enemmän.

Anna illalle arvosana                                            

• 8½

Terveiset blogin lukijoille

• Hyvää blogia teette

Vieraat:

Kuka olet, minkä ikäinen olet?

• Laura Muje, 16v
• Eveliina Huhtala, 17v
• Jimi Äijälä, 16v

Mitä mieltä olet tanssiaisista?

Laura: Onhan tää tosi kiva, että tämmösiä järjestetään

Eveliina: Tosi kiva, että opistollaki tapahtuu jotaki ylimäärästä tai erilaista välillä.

Jimi: Tosi kivat

Tiedättekö kuka illan on järjestänyt?

Laura: Joo

Eveliina: Joo se on se toiminnan tuki ry

Jimi: Oppilaat

Haluaisitko itse joskus olla järjestämässä tämän kaltaisia tapahtumia?

Laura: En välttämättä

Eveliina: Riippuu vähän millasella porukalla alettais tekkeen

Jimi: Miksei

Kuinka paljon on mielestäsi tanssiaisiin panostettu?

Laura: Aika paljon

Eveliina: Aika paljon on vieny voimia varmasti

Jimi: Aika paljon

Kuinka paljon panostit omaan asuusi? Ostitko jotain uutta?

Laura: Ostin kengät, mutta kaikki muu on vanhaa

Eveliina: Määki ostin vaan uuet kengät

Jimi: Tarpeeksi, ostin kauluspaidan

Mikä mielestäsi illassa on onnistunut hyvin, mitä tekisit toisin?

Laura: Kaikki evästykset oli hyviä, tykkäsin. Musiikki vois olla vähän erilaista

Eveliina: Kaikki tarjoilut on tosi hyviä. Mie ehkä keräisin työryhmän, joka alkais tekemään. Etten alkais kovin pienellä porukalla tekemään.

Jimi: Musiikki ja muutenki kaikki on onnistunu aivan hyvin. En tekis ite toisin.

Anna illalle arvosana                                    

Laura: 8½

Eveliina: 8

Jimi: 8½

Terveiset blogin lukijoille

Laura: Terve vaan

Eveliina: Hei vaan kaikille

Jimi: Kiitti

Terveisin: Henna & Veera

Voihan kananlento

Kanat ovat todella mielenkiintoisia eläimiä. Monet ajattelevat varmaan, että ne ovat vain tylsiä ja yksinkertaisia. Eikös ne siinä tapauksessa ole mitä parahinta seuraa?

Kesäkanala on parasta mitä kesäksi voi toivoa. Kolme kanaa ja kukko. Eipä tarvitse koko kesänä ostaa kaupasta kananmunia ja silti niitä on yli omien tarpeiden. Talon pihassa ei pysy hengissä mitkään istutukset, kun kanat pääsevät valloilleen. Niiden lempi kylpypaikka tulee nimittäin olemaan se sinun kauan kasvattamasi ja siistinä pidetty kukkapenkki, jota et missään nimessä halunnut ikinä hävittää. Nyt se päätös ei ollutkaan enää sinun. Hyvä, eikö vain?

Harmiksi eteen tulee muutto ja eihän kanoja raski pataan laittaa. Kanat tutuille ja diili siitosmunista uuden paikan sattuessa eteen.

Ja nyt siihen itse asiaan.

Voi sitä autuutta, kun löysimme omakotitalon, johon voidaan avopuolison kanssa muuttaa. Heti tiedettiin, että pihalle tullaan kesällä rakentamaan eristetty kanala. Meillä oli melkein kolme kuukautta aikaa suunnitella millainen kanalasta tulee, mihin se rakennetaan ja mistä hankitaan tarvikkeet. Meinattiin ostaa valmis työmaaparakki, joka olisi ollut eristystä vaille valmis kanala. Harkittiin sukulaisten peltisen puuliiterin siirtoa ja eristämistä. Jopa vanha puinen rehuvarasto oli harkinnassa. Kaikessa vain oli muttansa ja kalliiksi tulee. Päädyimme rakentamaan kanalan alusta saakka itse.

Kaikki puutavara ja naulat piti ostaa itse. Onneksi peltikatto saatiin sukulaisilta, sekä ulkoaidan verkko – se vain piti käydä itse Simosta punkkien seasta kaatamassa. Noin puoleen koppiin saatiin eristeetkin ilmaiseksi, mutta siihen toiseen puoliskoon piti käydä ostamassa. Huomattiin, ettei se todellakaan mitään halpaa puuhaa ole, tämä kanalan rakentaminen siis.

Rakentamisen ohessa laitettiin hautomakone hurraamaan ja sisään kahdeksan munaa. Yksi muna ei ollut hedelmöittynyt, mutta muut lähtivät kasvamaan. Kaksikymmentäyksi päivää niitä piti kolme kertaa päivässä kääntää ja veden määrää sekä lämpötilaa vahata. Sitten tipuja alkoi kuoriutua!

Oli se ihana tunne kun näki ensimmäisten tipujen kuoriutuvan. Eikä mennyt päivääkään siitä, kun viimeinen tipu kuoriutui, kun me jo haettiin seuraavaan satsiin munat.

Vaikka ensimmäisestä satsista tipuja jäi neljä ja toisesta seitsemän, niin alkuperäisistä on jäljellä enää yhdeksän ja neljä on ostettu tai haettu muualta.

Tiesittekö, että kanoillakin on selvästi havaittavissa olevia persoonia aivan kuin koirilla. Eikä ne ole sen tyhmempiäkään – niille voi opettaa mm. agilityä, ihan kuten koirille. Minulla onkin suunnitteella ostaa koiran naksutin ja alkaa treenaamaan minun lellikkikanan, Vohvelin kanssa kyseistä lajia.

Vohveli on meidän kanoista se kaikkein suosituin, lellityin, hemmotelluin. Syy lienee minun. Sillä kun ensimmäisenä kuoriutuneet tiput olivat meillä sisällä häkissä ja osin huoneen lattian vallanneina, Vohveli oli niistä se pienin (vaikka niin se on vieläkin). Kun muut kasvoivat ja hyppäsivät noin 40cm korkeudessa olevalle sohvalle, niin mitä Vohveli teki? Itki – tai huusi, koska oli yksin - alhaalla lattialla koska ei päässyt hyppäämään sohvalle. Sitä kävi sääliksi ja se piti joka kerta käydä erikseen nostamassa muiden tykö. Tätä jatkui viikon, ennen kuin se oppi itse hyppäämään. Tästä alkoi kuitenkin lelliminen.

Nykyään kun kanat ovat olleet ulkona vapaina ja takaoven jättää auki, niin ei aikaakaan kun Vohveli on ollut sisällä etsimässä ruokaa ja seuraamassa kuin koira. Aivan muidenkin lemmikkien tavoin se osaa ilmoittaa, koska on nälkä ja koska se tahtoo jotain.

Harmiksemme toista yhtä suurta persoonaa meillä ei ole huomattu. Vaikka jokaisella se silti on.

Otetaanpa esimerkkinä vaikka meidän uusin tulokas Mimi. Joka on ainoa maatiaisristeytyskana mitä meillä on. Mimi on myös ainoa väritykseltään harmaa kana, kun muut ovat joko ruskeita tai valkoisia. Se on se pienin, paanan pohjimmainen joka on mieluummin omissa oloissaan yksin sisällä orrella, kuin muiden kanssa ulkona laiduntamassa vielä vihreää ruohoa.

Toinen esimerkki voisi olla meidän ykköskukko Vinha, eli Vinkku. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö se oli ykkönen meidän kolmesta kukosta. Nuorempaa veljeään Kantaa tämä vähän lellii ja antaa välillä tehdä mitä haluaa, mutta meidän uutta vielä nimetöntä kukkoa se pompottaa koko ajan johonkin suuntaan. Tai näin oli vielä jokin aika sitten, ennen kuin Vinkku joutui uuniin.

Oli sekin kokemus. Kun pienestä asti seurannut kukon kasvua ja nyt katsoi kuinka avopuoliso sen teurasti ja laitettiin uuniin. Vaikka tämä oli ensimmäinen itse tehty, eli aikamoinen harjoituskappale, niin parempaa se kyllä oli, kuin kaupan kanat! Siitä ei ole epäilystäkään. Omien kanojen munatkin ovat paremman makuisia ja kirkkaamman keltaisia, kuin kaupasta saadut.

Kun kanat ovat vapaana, ulkona ei voi tehdä mitään yksin. Aina ne tulee paikalle työnjohtajiksi tarkistamaan työnlaatua ja tutkimaan paikkoja.

Todella hyvin kaverit osaavat myös ilmoittaa kun haluavat valtaamaan koko pihan. Jos siis ei olla niitä sinne tarpeeksi aikaisin päästetty. Eräänäkin päivänä, ei kello ollut varmaan kuin maksimissaan kaksitoista kun ihmeteltiin mikä ihme meininki kanahäkissä on. Ikkunasta katsottiin ja tajuttiin että kaksi pirulaista on aidan väärällä puolella! Meidän Vinkku ja toinen vanhimmista omista kanoista oli päättäneet hypätä kaksimetrisen aidan yli vapauteen… Onneksi ensi kesänä häkki katetaan – se on pakollista muuttolintujen takia.

Toisella kertaa en itse ollut paikalla, mutta kyllä sain naurut illalla kotiin päästessä, kun avopuoliso kertoi jahdanneensa yhtä kanoista säkki pimeässä pitkin pihaa! Oli siis mennyt sulkemana kanalan luukkua ja huomannut yhden puuttuvan. Kyseinen pakolainen oli kököttänyt aidan päällä. Ja eihän se tietenkään antanut siinä hepakassa mielentilassa (oli jahdattu sisältä ulos ja hypännyt ylös karkuun) ottaa kiinni vaan lähti karkuun. Jotenkin oli kuitenkin onnistunut saamaan kanan pihalta kiinni ja takas muiden luo lämpimään.

Kolmannessa kiinniotto tilanteessa olin taas itse mukana. Oltiin lisätty kanalan luukulle verho, että lämpö pysyisi paremmin sisällä. Sisälle koitettiin laittaa kaikkia ja tämä meidän uusi kukko ei vielä tajunnut että verhosta voi mennä läpi. Jäi ihmettelemään luukkuun vievälle rampille ja arka kun on ja liian lähelle mentiin, niin hepakassa hyppäsi korkeutta aidan päälle ja siitä jatkoi matkaa pää kolmantena jalkana. Sai sitä tovin jahdata pihaa ympäri, että sai taas häkkiin menemään. Häkin ovi taas kiinni ja koitettiin, josko menisi tällä kertaa sisään. Mitä vielä? Sama uudestaan. Hyppäsi karkuun ja taas oltiin perässä. Kolmas kerta toden sanoo. Jäätiin tällä kertaa molemmat häkin ulkopuolelle, kun oli näyttänyt siltä, että meidän läsnäolo ressasi vielä. Ei vieläkään verhosta läpi ja taas se sai hepulin – tyhjästä. Hyppäsi aidalle vastakkaiselle puolelle, kuin me oltiin. Kiersin sinne, että jos saataisiin estettyä karkaamasta. Hyppäsi siitä sitten toisen laudan kautta kanalan katolle… Olekko tosissas?! Avopuolisolla meni järki ja potkasi kanalan seinää pari kertaa ja johan tuli huutaen ja lentäen kukko alas ja taas karkuun. Kävin nostamassa verhon ja vihdoin sen jälkeen kukko tajusi sisään mennä.

Nyt on sitten kanat loukussa sisällä lämpimässä, kun pakkasta alkaa olla jo aika hyvin. Sitäkin protestoidaan joka kerta kun kanalaan menee.

Tässä nyt oli suht lyhyesti kanalan arkea. Puolethan tästä jäi kertomatta, mutta toisella kertaa sitten. 

- Tiia

Mediallisia kuvia

Hei kaikki. 

Olen Tiia Leinonen. Opiskelen Peräpohjolan opistolla nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Tämä valokuvanäyttely on osa mediapassiani - jota minun ei kai olisi tarvinnut suorittaa vuosi sitten valmistuneena Media-assistenttina... Tässä sitä kuitenkin ollaan. 

Mediapassin tarkoitksena on opetella käyttämään erilaista mediaa sovellettuna työhön. Tarkoitus on opetella valokuvaamisen perusteita ja vähän radiotyötä. Minulle tämä on tuttua, mutta kertaaminen ei ole ikinä pahitteeksi. 

Tämän kuvanäyttelyn tarkoitus oli muistella miten digikamera toimii ja mikä merkitys valoilla ja sommittelulla on. Studiossa kokeilin erilaisia valotuksia ja kuvakulmia ja ulkona keskityin sommitteluun.

Tässä kuvassa valoa tuli vain kahdesta spotista. Päävallo oli suoraan kuvattavan henkilön edestä ja toinen oli taustavalona. Näin valotettu kuva saa ihan eri tunnelman, kuin jos lamppuja olisi se normaali kolme. 

Tämä kuva on sama kuin edellinen, mutta mustavalkoisenea. Näin muokattuna kuvaan tulee hei eri tunnelma. 

Tässä kuvassa oli kolme valoa, joten valo on tasaisempaa.
Kuvakulmaa muuttamalla saa myös paljon aikaan. Kuvattavan henkilön jalka näyttää heti mittasuhteiltaan liian isolta, kun jalkaa on laitettu eteenpäin ja kuva on otettu alaviistosta. 

Ulkona otetuissa kuvissa valon säätö on tapahduttava kameralla. Sommittelu on suuremmassa roolissa kun on enemmän tilaa ja kuvattavaa.
Sommittelussa on otettava huomioon mitä haluaa etualalle ja mitä tulee taakse. 

Valotuksen lisäksi myös väreillä on merkitystä kuvassa. Ne luo tunnelmaa. 

Myös se vaikuttaa onko kuva pystyyn vai vaakaan otettu. Silloin sommittelut on täysin erilaisia vaikka kuva olisikin otettu täysin samasta paikasta. 

Kuvien kohteena oli luokkakaverini NUVA16 ryhmästä. 

Kiitokset hänelle ensinnäkin mallina olosta ja siitä että sain käyttää kuvia täällä.

Kiitokset myös kaikille teille jotka tämän kuvanäyttelyn katsoitte ja luitte.