Knuutin seikkailut osa 5

Joulu tuli ja joulu meni. Uusivuosi tuli ja meni. Loppiainenkin tuli ja meni. Knuutti oli aivan innoissaan joulusta ja uudesta vuodesta. Hän jäi pyhien ajaksi pitämään Aaltosta pystyyn, kun muut menivät loman viettoon. Häntä se ei harmittanut. Syy lienee se, että hänellä oli eturivin paikka ilotulituksia katsellessa.

Knuutti nautti olostaan. Paitsi että hän ei saanut ainuttakaan joululahjaa lautasellista pipareita ja kulhollista karkkeja lukuun ottamatta. Joulu kerättiin Aaltosesta heti uuden vuoden jälkeen. Knuutti katselee haikeana, kun Sone kerää palloja pois. Knuutin mielestä se oli kaunein joulukuusi koko maailmassa. Sone sanoo, että ensi jouluna siitä tulee vielä hienompi.

 

Yhtäkkiä Sone sanoo Knuutille, että kuusessa on pieni paketti. Ei sitä sinne ainakaan ole Aaltosen väki laittanut. Knuutti ei aluksi usko, mutta kun Sone asettaa paketin Knuutin eteen, Knuutin silmät pyöristyvät pullonpohjan kokoiseksi. Aluksi se ihmettelee, kuka on muistanut häntä lahjalla... 

  ...sitten alkaa innolla repimään lahjapaperia päältä. Lusku ja Sone ihmettelevät miten mitään voi mahtua noin pieneen pakettiin. Mutta pian se selviääkin. Lahjasta paljastuu Knuutin kokoa olevat pipo ja lapaset. 

Sone pukee Knuutille lapaset ja pipon päälle.

 Keneltä? Miksi? Lahjan antaja jäänee selvittämättä…

Knuutti tutustuu perinteisiin yli rajojen.

Knuutti herää siihen tunteeseen, että hän on menossa jonnekkin. Aluksi hän säikähtää, mutta sitten hän 

rauhoittuu tuntiessaan että on turvallisesti jonkun sylissä. 

Autossa Knuutti ei vielä ole matkustanut ja siellä pitää olla ihme remeleissä.

Knuutti katselee silmät suurina kun on niin pimeää. Sitten hän näkee jotain mielenkiintoista ja hyppää auton kojelaudalle.

Knuutille kerrotaan ettei autossa saa niin vain hyppiä - se on vaarallista.

Knuutti kertoo, että hän vain halusi nähdä tuon kyltin..

..vähän tarkemmin. Jaa-ha sitä ollaan menossa ulkomaille.

Jatketaan matkaa vielä vähän ja saavutaan..

..saavutaan johonkin juhlasaliin ja kohta alkaa kuulua kaunista laulua.

Knuutti on ihan haltioissaan - aivan kuin enkeleitä - ilman siipiä.

Knuutille selitetään mikä on Lucia-juhla.

Knuutti saa Haaparanta lehden kuvaaja Eva Spiikiltä kuvan Lucia-juhlasta.

Knuutti ei niinkään ihastunut Lucia-neito asusteisiin, mutta Lucia-poika hattuun kylläkin.

Hänen piti välttämättä saada kokeilla sellaista, mutta se oli aivan liian suuri. Niinpä joku räätälöi Knuutille ihan oman Lucia-poika hatun.

Kirkolta mentiin Tornedals koulun ruokalaan Lucia-kahville. Knuutillekkin tarjottiin Lucia-pullaa josta hän ei kuitenkaan pitänyt.

Sitten tarjottiin piparkakkua, se maistui paremmalta!

 Kaiken tämän jälkeen Knuutti oli ihan väsynyt, mutta onnellinen uudesta hatustaan.

Knuutti pääsi takaisin kotiinsa - Aaltoseen jossa Sone, Lusku ja muu Aaltosen porukka häntä jo ikävöikin.

Knuutin seikkailut osa 3

Viime kerralla Knuutti sai itselleen kirjeen. Kirje oli toisilta nuuteilta, jotka olivat kuulleet orvosta Knuutti-nuutinpoikasesta, joka asustelee Aaltosessa. Knuutti oli hirveän innoissaan nuuttipariskunnasta. Hänestä tuntui, että hänen toiveensa oli kuultu. Vihdoinkin hän saisi ystäviä. Kun esittelyt oltiin esitelty, ja hiukan ystävyttytty, alkoi nuuttipariskunta kertoa Knuutille sopivasta elämäntyylistä. Knuutti ei oikein ymmärtänyt, koska se oli jo tottunut Aaltosen meininkiin. Mutta nuuttipariskunta oli vain huolissaan, mutta kun Sone selitti, että Knuutilla on hyvät oltavat Aaltosessa, huoli hälveni.

Knuutti oli aivan täpinöissään, kun se pääsi kertomaan omasta ja Aaltosen arjesta uusille ystävilleen. Se esitteli tärkeimmät nettisivut ja nähtävyydet, mitä ikkunoista saattoi nähdä. Kun punapampula ehdotti kaupunkikierrosta, Knuutti oli menossa jo portaissa. Onneksi Knuutti hiljensi vauhtia ulkona, kun kylmä tuuli meinasi temmata sen mukaansa. Nuuttipariskunta ihasteli maisemia, kun Knuutti kertoi vähän Torniosta ja 

Haaparannasta ja toimintamahdollisuuksista.  

He päättivät mennä kauppakeskukseen, jotta tuuli ei veisi heitä mukanaan, ja koska kylmyys alkoi jo tunkeutua pyrstökarvoihin asti. 

Knuutti sai nuuttipariskunnan innostumaan leikkimään autiota saarta. Puna- ja sinipampula ottavat aurinkoa, kun taas Knuutti kurkkii reunan yli ja yrittää herättää ohikulkevien huomion. 

Kun Knuutti ei saanut herätettyä kenenkään huomiota, se yritti kiivetä puuhun, mutta onneksi nuuttipariskunta sai estetyksi tämän aikeen. He toruivat Knuuttia, sillä hän olisi voinut pudota ja loukkaatua vakavastikin.

"Onpa täällä kaunista!" Ihasteli nuuttipariskunta. 

Oltuaan jonkin aikaa yläkerrassa, Knuutti alkoi kyllästyä ja se alkoi tarkastella alhaalla kulkevia ihmisiä. Sitten Knuutti huomasi R-kioskin ja häntä alkoi haluttaa karkkia. Se pääsi eroon nuuttipariskunnassa ja oli jo rullaportaissa menossa, ennenkuin vartija sai sen kiinni ja torui sitä kilpaa nuuttipariskunnan kanssa. Se olisi voinut loukkaantua. Knuutti suivaantui ainaisesta torumisesta, mutta ymmärsi huolen, jota nuuttipariskunta kantaa sisällään.

Lopuksi he menivät ulos kauppakeskuksen taakse ihailemaan kaunista auringonlaskua. Päästyän takaisin Aaltoseen, he ehdottivat, että Knuutti lähtisi heidän mukaansa heidän kotiinsa, mutta Knuutti intti, että Aaltonen on hänen kotinsa ja kaikki siellä kävijät ovat hänen perhettään.

Oltuaan asiasta varma ja hyväksyttyään asian ja luvattuaan tulla uudestaan käymään, Knuutti peiteltiin kaulahuiviin ja eipä aikaakaan kun Knuutti oli jo unten mailla. Mutta herättyään hän ei ollutkaan tavanomaisessa Aaltosen ympäristössään. Minkälainen oli Aaltosen erilainen ympäristö, siitä kuulette seuraavalla kerralla.

Knuutin seikkailut osa 2

Tiistai 15.11. Knuutti on yrittäny päästä selville Aaltosen päiväjärjestyksestä. Eihän siitä mitään ole tullu kun väkeä on rampannu edestakaisin koko ajan. 

Knuutilla meni pää sekaisin jo ensimmäisen viikon jälkeen. Knuutti kyllä myöntää, että hänellä on jonkinlainen käsitys Aaltosesta:

se on nuorisotila, jossa voi puuhailla kaikenlaista. Knuutti on huomannut että ne vakiokävijöitä ovat muun muassa radiokerholaiset ja mediapajalaiset. 

Knuutti haluaa hirveästi olla mukana tekemässä kaikkea. Muun muassa auttamassa biljardipöydän korjauksessa.

Varsinkin kokousten jälkeen hän on huomionkipeä.

Knuutti on myös kiinnostunut nuorten auttamisesta minkä vuoksi hän on ängennyt etsivänuorisotyöläisten joukkoon. 

Kun Knuuttia ei olla huomioitu, hän on hakeutunut piiloon milloin minnekin paikkaan. Sitten sitä ollaan saatu etsiä luskujen ja sonejen kanssa. Knuutti oli onneton kun hänellä ei ollut ketään ystävää. 

Hän alkoi taas ajatella itsetuhoisesti. Aaltosessa vierailevat nuoret ovat puhuneet Knuutin kanssa, että vaikka sitä ei huomioidakaan heti ja koko ajan, ei kannata miettiä itsetuhoisia ajatuksia. Knuutti ei aluksi ymmärtänyt, mutta huomattuaan adapterissa nuorten tekemän listan asioista, mitkä tekevät heidät onnellisiksi, hän ymmärsi, että moni välittää hänestä. 

Mutta Knuutti oli edelleen onneton. Se haluaisi ystävän, ikioman sellaisen. Jolle voisi kertoa ilot ja surut. Eipä aikaakaan kun eräänä aamuna herätessään Sonen pöydältä, hän huomaa edessään kirjeen. 

Kirje hänelle. Mutta keneltä? Tiedätkö sinä, keneltä Knuutti olisi voinut saada kirjeen?

Knuutin seikkailut osa 1

Keskiviikko 12.9, pieni kuutti saa uuden kodin Tornion nuorisotoimelta, kun Elämä Lapselle -konsertin järjestäjät lahjoittavat kuutin avokätisesti lehdistötilaisuudessa olleille reporttereille. Kuutti näyttää tullessaan tältä:

Kuutti on uudesta kodista jännittynyt, eikä tiedä, miten päin pitäisi olla. Kuuttia heitellään työntekijältä toiselle, jos joku ei kuule, tai ei reagoi, joutuu kuutti tiukkaan paikkaan, nyrkin puristuksiin ja lentelee ympäri aaltosta.

Perjantai 28.9, kuutti saa erityisen kovasti huomiota, kun aaltosessa on kaatokaffit ja väkeä tulvii ovista ja ikkunoista. Pakis nimeää kuutin Knuutiksi. Knuutti on ruotsia, ja tarkoittaa Nuuttia. Knuutti aloittaa elämänsä mittaisen seikkailun. (Tässä vaiheessa knuutin pyllystä leikataan Silja Linen mainoslappunen pois.)

Ensimmäisenä Knuutti haluaa uusia ystäviä, häntä eestaas heittelevien tilalle. Knuutti selittää ja selittää, kertoo innoissaan lyhykäisestä elämästään, ja siitä, kuinka inhottavaa on olla erillään koko perheestä, kun siskot ja veljet jaeskeltiin laivalla menemään. Muutama toveri lens laianki yli. Nyt Knuutti on yksinäinen sielu, joka tarvitsee uuenlaisen perheen.

Knuutin läsnäolo aiheuttaa hämmenystä, ja toinen pieni on vielä ihan paineissa saamastaan huomiosta.

Knuutti tutustetaan kortinpeluun salaiseen maailmaan. Ja voi jumalauta, mikä alottelian tuuri Knuutilla on.

Speden pelissä Knuutti on tasoltaan erittäin nopea. Vaikka sitäkin pelas ekkaa kertaa..

Knuutti ei ole ihan varma, mitä sen pitäs suuhunsa panna, nii se alakaa kokkeileen ja testaileen. Sokeri on paha. Knuutti syöksyy sokerikippoon niin antaumuksella, että..

sille tullee PIPI.

Knuuttia harmittaa niin paljon, että se tekee typerästi, ja juo pöyällä olleen käsidesin tyhyjäksi, ja sitten kärsii rapulamaisesta olosta.

Yhtäkkiä Knuutti on kadonnut, ja pitkän etsinnän ja huhuilun jäläkeen se löytyy pakastimesta. Siellä se kävi vetämässä vähän leebeniä, kuitenkin kärsimys vessassa oli niin kammottava. Mutta elinolot pakastimessa ovat pienelle kuutille täydelliset.

Knuutti Hertzilässä vieraana.

Knuutti Kanariansaarilla.

Loppupäivästä sen jutut alakaa kyllästyttään, ja sen suu pistetään umpeen. Siitäkös masentuneena Knuutti on itsetuhoinen...

..Ja vääntää itsensä paperisaksien huomaan. Sitten...

Knuutti katoaa, löyäkkö sie sitä tuosta?

Mitä Knuutille seuraavaksi tapahtuu, se on vielä arvoitus, sie saat tulla päättämään Knuutin kohtalosta, jos haluat. Täällä se piileskelee, ja on suostuvainen monenlaiseen(mutta ei mihinkään K-18 juttuihin), koska on vasta vauva.

-S