Se on Joni tässä, pitkästä aikaa kieltämättä. Kevään tunnelmat ovat vaihtuneet kesän lämpöaalloiksi, kun voimia rokottaa hellelukemat sekä jatkuvat vedenhakureissut. Ympärillä kuuluu huokailuja sekä välillä toteamista lämpötilan lukemista. Jossakin pörrää yksinäinen tuuletin ja kärpänen ei löydä ulos huoneesta, vaan kolahtelee ikkunaa vasten uudestaan ja uudestaan. Näin torstain vetimiksi sitten kirjoitan teille, koska nämä alkavat olemaan viimeisiä päiviäni tornion nuorisotoimen piirissä. Itse asiassa huomenna 31.05.2013 taival ottaa ja päättyy.
Mitä on mahtunut tähän lähes puolen vuoden ajanjaksoon? Ainakin todella lentävää aikaa, jos ei muuta. Muistan kuinka vasta astuin näistä ovista sisään edes tietämättä mitä tulisin kohtaamaan. Nyt tunnen lähes kaikki täältä nimeltä (vaikka nimimuistini on niin kehno että se pääsisi jo johonkin kirjaan), tunnen tilat ja niiden sopukat vaikka silmät kiinni takaperin tunnustellen. Muistan kuinka ensimmäiset tilaillat olivat jännittäviä, kuinka rauhallisen ilmapiirin vallitessakin en osannut rentoutua. Mutta ne ajat ovat nyt takana päin. Oman persoonani vuoksi ihmisten kohtaaminen on aina jännittävää, mutta jännittäminen on täysin erinlaista kuin se oli silloin alussa. Pystyn olemaan oma itseni enkä tarvitse enää psyykkauksia ennen paikalle astumista.
Tämä kokemus on antanut minulle todella paljon. Se on kasvattanut minua niin ihmisenä kuin persoonanakin aivan älyttömiä määriä. Yksi valtava kiitos kuuluu Aaltosen tiimille, joka pystyi kiskomaan minusta esiin voimavaroja ja kykyjä joita en edes tiennyt olevan olemassa. Itseluottamukseni on kohonnut, kun pystyn heittäytymään asioihin täydellä sydämellä. Luotto omiin kykyihin, se on tärkeää tässä työssä, se säteilee kaikkeen mitä teet, miten puhut ja miten käyttäydyt. Jos et luota itseesi ja siihen mitä teet, olet silloin jo puoliksi kärryn ulkopuolella. Minä tunsin alussa roikkuvani kärryn kammessa kiinni ja raahautuvani pitkin soratietä, mutta nyt tunnen istuvani kärryn kyydissä suhteellisen jämerästi.
Ei toiminnat olivat myös todella antoisia, esimerkiksi radiotoiminta. Ensimmäinen kohtaamiseni radiomaailman kanssa oli kahden tunnin suora lähetys muutaman tunnin valmisteluajalla. Jessen kanssa suoriuduimme siitä kuitenkin lähes täydellisesti. Tai täydellisyyttä kyllä kutiteltiin. Siitä eteenpäin olin silloin tällöin lähetyksissä mukana, ja kyllä sanon että nautin siitä niin paljon kuin vain pystyin nauttimaan.
Tässä työssä opin myös ottamaan pienistä asioista iloa irti. Pihalla käytävä pieni leikki oli kaikkea muuta kuin puolen tunnin ajanviete. Kahvin ottaminen kesken työn oli virkistävä tauko, ja kuinka karkkia pussiin lappaessa ohimenevät ja pöydälle tippuvat irtsarit saivat aikaan sen, että kaikki tilassa olevat henkilökunnan jäsenet tulivat silmät kiiluen paikalle jakamaan saalista.
Hetket ihmisten kanssa, niin nuorien kuin tilojen vakituisten työntekijöidenkin kanssa ovat olleet kultaakin arvokkaampia. Ne ovat olleet suuntaa antavia ja ohjeistavia hetkiä, sekä muistutuksia siitä mihin ihminen itse kuuluu. Joskus mietin itseäni pölyiseen toimistoon tai hämärään halliin tekemään töitä, mutta nyt tämän ajanjakson myötä olen tajunnut että viihdyn enemmän ihmisten parissa. Jaan niin hyvät kuin huonotkin hetket, niin stressin kuin stressin poistumisenkin.
Kerkesinkö vielä puhua tapahtumista? Eri tapahtumat täällä ovat minun mieleeni erittäin paljon. Ensiksi mieleen muistuu PMC, jossa olisin varmasti viihtynyt pidemmänkin työrupeaman, mutta jokainen tunti jonka siellä töitä tein, jäi mieleeni pysyvästi. Katsomossa videokameran kanssa heiluminen sählypelejä tallentaen, pukuhuoneissa pomppiminen ja joukkueiden haastatteleminen, pelinurkan testaaminen, artistien kuvaaminen ja esitysten kuunteleminen.
Tiloilla on myös järjestetty jos jonkinmoista meininkiä, joihin on ollut suora ilo osallistua. Pilkkien jatkot Messillä, eri musiikkitapahtumat Nuorkalla, bänditapahtumia Aaltosessa... Konkka on kyllä jäänyt vähemmälle tapahtumarikkaudellaan, mutta sielläkin on tullut vietettyä monen monituisia tunteja. Mölkyn pelaamisesta pihalla biljardipöydän saapumiseen ja varauslistan nopeaan täyttymiseen. Leipien teosta elokuvien katsomiseen.
Yksi tapahtuma joka tässä vähän aikaa sitten oli, jäi kyllä myös mieleen todella ihanana kokemuksena, nimittäin yönuorkka. Se oli kokemuksena sellainen, että ottaisin kyllä koska tahansa uusiksi. Yötön yö yötilalla, tehokas pakkaus josta nauttivat kaikki.
Niin. Kaikkia kaikkineen, nämä kuukaudet täällä ovat olleet sellaisia jotka saivat minut hakemaan kouluun ja pyrkimään kouluttautumaan tälle alalle. Olen löytänyt paikan ja työn johon tulen takuuvarmasti tulevaisuudessa pyrkimään. Minua eivät vaivaa vuodet jotka kuluvat työn tavoittelussa, ne ovat vain aikaa, helinää kellossa ja sivuja kalenterissa. Ihmisen vuodet ovat rajatut, mutta ihmisellä itsellään on täysi oikeus päättää mihin nämä vuodet käyttää. Vaikka saisin olla täällä vain pienen osan elämästäni, niin silloin voin ihan huoletta sanoa, että tein juuri sitä mitä halusin, ja elin kuten halusin elää. Enempää en voi itseltäni pyytää tai vaatia, voin vain olla tyytyväinen.
Kiitos kaikille kanssani työskennelleille, tätä blogia lukeneille ja radiota kuunnelleille, jotka ovat olleet tämän puoli vuotta asian syrjässä kiinni. Jatkakaa syrjässä kiinni olemista vielä tulevaisuudessakin, sillä minä takaan ja alleviivaan että tulette kuulemaan minusta vielä.
Hyvää kesää kaikille ja lämpimiä päiviä toivottaa Joni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti